09.09.2018

Turskakauppa vetää kuin häkää ja meillä on Koppiksen kanssa ongelma. Pitäisi palkata lisää duunareita. Meidän firmalla on aina tarjolla ilmaista hapansilakkaa turskahyytelöllä ja kuohukermalla ja lisäksi se on niittänyt sen verran loistavasti mainetta ja kunniaa, että duunareita olisi tarjolla enmmän kuin laki sallii.

Silti meillä on ongelma. Emme halua, että kilpailijat saavat tietää meidän turskakaupan salat, vaikka kaikki oikeasti tietää siitä kaiken jo nyt. Uskottelemme kuitenkin itsellemme, että kukaan ei tiedä, koska se saa meidät tuntemaan tärkeämmiksi ja fiksummiksi kuin me oikeasti olemme.

Tulimme siihen tulokseen, että ensin palkkaamme juristin. Sellainen pykälävelho, joka kirjoittaa sellaisia sopimuksia, joista kukaan ei ymmärrä mitään. Koska porukka ei kehtaa tunnustaa sopimuksen siansaksan aiheuttamaa ymmärtämättömyyttä, pitävät he meitä äärettömän älykkäinä ja tekevät mitä käskemme, koska luulevat että sopimuksessa sanotaan niin. Oikeasti siellä ei sanota yhtään mitään.

Juristin sopimusta tehdessämme tajusimme virheemme. Tarkemmin ajateltuna olemme olleet tyhmiä kuin saappaat. Tottakai haluamme, että kilpailijat saavat tietää meidän kaikki salat, koska silloin me ohjaamme sitä mitä turskakaupassa tapahtuu. Me emme halua, että muut kuin kilpailijat saavat tietää ne meidän salat. Jos saavat, ne huomaavat kuinka hyvä bisnes turskakauppa on ja tulevat pilaamaan koko markkinan. Ja niitä muita on tsiljoona kertaa enemmän kuin kilpailijoita.

Meidän pitää allekirjoituttaa jokaisella duunarilla sopimus, joka pakottaa tai jos se on laitonta, ainakin laillisesti kannustaa lirkuttelemaan meidän salat kilpailijoille. Sen lisäksi sen pitää pakottaa heitä kertomaan meidän ei kilpailijoille mukamas salaisuutena toreilla ja turuilla, kuinka paska bisnes turskahimmeli on. Ja sanktioiden sijaan sopimukseen kuuluu bonuskäytäntö onnistuneesta lirkuttelusta.

Juristi pitäkööt huolen, että tuo sopimus on ainoa, joka jokaisen duunarin on pakko ymmärtää.

08.09.2018

Lauantaiaamu Koppakuoriaisen elämässä. Hetki, jolloin heti silmien auettua tunnustelen kuinka mukavat juhlat eilen oli. Väsyttää, mutta ei päänsärkyä. Melko normaalit siis. Ei tylsää, vaan kohtuullisen viihtyisää.

On kahdenlaisia juhlia. Niitä jotka ovat osallistujilleen halpoja, tai ilmaisia, joissa pidetään hauskaa – siis oikeasti hauskaa. Sitten on niitä, jotka maksavat maltaita, joissa pönötetään hillitysti, eikä kenelläkään ole hauskaa.

Ensimmäinen on meidän kielellä hauskotus ja toinen haukotus.

Kumpaakin tarvitaan, joten Toukan kanssa olemme järjestäneet molempia iät ajat.

Haukotuksen konsepti on yksinkertainen. Hankimme kasan mahdollisimman kuuluisia henkilöitä puhumaan niitä samoja asioita, mitä he puhuvat muuallakin. Osallistujat saavat katsoa ja kuunnella puhujia samassa tilassa, jotta voivat kehua kavereilleen nähneensä julkimot livenä. Oikeasti he ovat nähneet heidät isolta näytöltä ihan samalla tavalla kuin videoltakin.

Haukotus hivelee osallistujien egoa niin paljon, että maksavat näkemisestä mitä tahansa. Tai uskottelevat yksinkertaisille pomoilleen, että heidän egon hively olisi firmalle jotenkin tuottavaa. Ei ole. Mutta meidän kannalta se on onneksi kallista. Osallistujat olemme luokitelleen asiakasryhmään nimeltä helpot. Ja niitä riittää. Tuottokin on kiva.

Hauskotuksen konsepti on vieläkin yksinkertaisempi. Jokaisen haukotuksen jälkeen käytämme koko tilaisuuden tuoton juhlien järjestämiseen. Järjestämme niin massiiviset juhlat kuin haukotuksen tuotolla saa. Osallistuminen ei maksa mitään ja sisään pääsee vain kutsulla. Osallistujat kuuluvat kohderyhmään “riittävän simppelit ostaakseen turskaa”.

Kutsun hauskotukseen saa ainoastaan anomalla sitä meiltä. Eikä se todellakaan ole ilmaista. Anomuksen voi lähettää vain maksamalla anomusmaksun. Juhlien järjestäminen maksaa osallistujaa kohden saman, kuin on anomusmaksu. Koska hyväksymme vain joka kymmenennen anomuksen, saamme pienen ja kohtuullisen tuoton jokaisesta hauskotuksesta.

Hauskotuksen tuotoilla pidämme hauskaa.

Jälkikäteen myymme kaikille osallistujille turskaa.

07.09.2018

Sain hiljattain flunssan. Sellaisen todella pahan, jota sairastaessa on pakko voivotella itselleen omaa eloaan. Mietiskelin samalla miten fiksusti Maattomassa on nämä terveyshommelit ja -himmelit hoideltu, verrattuna vaikka joihinkin ulkomaailman “hyvinvointivaltioihin”.

Ensinnäkin terveyskeskukset on turhia. Piste. Sen kertoo jo nimikin. Miksi kukaan täysjärkinen rakennuttaa keskuksia terveille? Käy järkeen, jos lähes kaikki kansalaiset ovat sairaita ja ne vähäiset, valtavirrasta poikkeavat yksilöt, eli terveet, halutaan eristää muusta kansasta. Maattomassa näin ei ole. Maattomassa suurin osa on terveitä.

Maattomassa on sairauskeskuksia.

Terveet meillä on tapana pitää muualla puuhastelemassa mitä mieleen juolahtaa. Jos pikkulentsu yllättää, eikä muuta keksi, aina voi kotona parannellessa perustaa vaikka ammattiyhdistyksen. Mutta melko harvalle tulee mieleen käväistä sairauskeskuksessa voivottelemassa jonninjoutavia.

Sairauskeskuksiinkaan emme oikeasti halua ketään. Eikä sinne kukaan halua tulla. Ei ole kovin hienoa kehuskella kaverille olleensa sairauskeskuksessa. Vähän sama kaiku kuin on ollut leprasiirtoloilla. Jos sairauskeskukseen joku tulee, on hän ihan oikeasti sairas. Niinpä suurin osa sairauskeskuksista on tyhjiä ja niitä käytetään esimerkiksi pallopöllöjen koulutuskeskuksina.

Koska kukaan ei halua tulla sairauskeskuksiin, vaan pysyä terveinä, kaikki keksii kilpaa keinoja millä pysyä terveenä. Kaikki voi hyvin ja me voimme Koppiksen kanssa törsätä käyttämättä jääneet veronahat johonkin kivaan.

Eikä tarvinnut tehdä muuta kuin vaihtaa yhden keskuksen nimi.

Melko sairasta.

06.09.2018

Työ on jotain kummallista syötävää, joka maistuu samalta kuin greippihapansilakkamehu. Joskus se voi ehkä mahdollisesti olla jopa jotain oikeaa tekemistä ja mukavaa.

Olemme Toukan kanssa melko huolissamme siitä, että joku saattaisi oikeasti haluta tehdä työtä. Maattomassa sellainen ei käy päinsä. Ei vaan käy. Asialle on tehtävä jotain ja heti.

Perustamme ammattiyhdistyksen.

Sen tehtävä on varmistaa, ettei kukaan ikinä uneksi tekevänsä työtä. Työn tekemisen sijaan kaikkien pitää uneksia siitä, ettei tarvitse tehdä töitä. Voiko helpompaa tehtävää olla. Eihän kukaan koskaan muutenkaan unelmoi työstä, jos vaihtoehtona on olla tekemättä.

Jos kuitenkin joku harhautuu ja saa päähänsä, että pitäisi tehdä työtä, ammattiyhdistys rientää apuun.

Uskottelemme eksyneille lampaille, että me pidämme niiden puolia.

Oikeasti me nyhdämme niiltä oravannahat, sijoitamme sitä eteenpäin, mälläämme sillä kunnon lounaita ja muutenkin pistämme sitä haisemaan niin paljon kuin ikinä keksitään. Verovapaasti tietenkin.

Kun joku joskus huomaa, ettei sitä rahaa oikeastaan käytetä mihinkään, millä ne duunarit saisivat lisää liksaa, syytämme siitä niitä firmoja, jotka maksavat niille duunareille niin vähän, ettei ammattiyhdistyksellä riitä rahat kunnon juhliin.

Kun firmat säikähtää älämölöä, ehdotamme niille, että olemme hiljaa, jos firmat kerää nahat meidän puolesta, jolloin duunarit ei tajua kuinka paljon ne syytää meille nahkoja. Ja kun ne ei sitä tajua, me voimme kerätä isomman osan nahkoja duunarien palkoista ja luvata firmoille, ettemme pidä älämälöä, jolloin niiden ei tarvitse maksaa niin paljon duunareille. Kätevää.

Lopulta meillä on ammattiyhdistys, joka lupaa duunareille, että kohta ne voisivat tehdä unelmoimaansa työtä ja saada siitä niin huimaa liksaa, ettei niiden enää tarvitse tehdä työtä, josta ne unelmoi.

Oikeasti duunarit tekee edelleen työtä josta ne ei unelmoi, liksalla joka on niiden mielestä liian pieni ja maksavat jäsenmaksuja ammattiyhditykselle, jonka massit pullottaa niin, että Roope Ankkakin olisi kateellinen.

Miksi kukaan ikinä perustaa yrityksiä, kun oikeasti kaikkien kannattaisi perustaa ammattiyhdistys.

05.09.2018

Nostimme aiemmin Koppiksen kanssa meidän konsulttifirman tuhkasta, kun rupesimme myymään turskaa. Siitä tuli meille pieni ongelma. Meillä ei nimittäin ole turskaa, emmekä siis voi myydä yhtään mitään. Tai niin me ensin luulimme. Otimme yhtenä iltana paprikasipulisimaa ja oivalsimme taas jotain uutta.

Mukavampi on myydä ei-oota kuin olla myymättä oota.

Koska meillä ei ole turskaa mitä myydä, meidän kannattaa edelleen myydä turskaa. Kun joku asiakas ostaa meiltä sitä olematonta turskaa, kerromme, että meillä on ongelma, koska sitä turskaa ei ole.

Samalla hetkellä siitä meidän ongelmasta tuleekin asiakkaan ongelma.

Asiakas haluaa turskaa, jota se osti meiltä, jota meillä ei ole, joten asiakkaalla on ongelma, johon me voimme myydä ratkaisun. Hankimme asiakkaalle turskaa, jonka aiemmin myimme asiakkaalle. Ensin asiakas maksaa meille siitä turskasta, jonka me myimme ja sen jälkeen asiakas maksaa meille siitä, että hankimme sen turskan, jonka hän meiltä osti.

Turskakauppa kannattaa!

04.09.2018

Tänään Maattomaan perustetaan puuttuva puolue. Se toinen turha puolue.

Tämä puolue tekee ja päättää asioista aina toisella tavalla kuin se toinen turha puolue. Tai niin se ainakin luulee, totuus on yleensä jotain muuta.

Puolue hyväksyy aina kaiken, paitsi sen mitä se vastustaa, tai mistä on sille haittaa. Turhista asioista se ei välitä mitään. Koska se hyväksyy aina kaiken, paitsi turhan, on kaikki asiat sen mielestä turhia. Paitsi ne jotka eivät ole turhia ja jotka se hyväksyy.

Se tietää omasta mielestään aina mitä tuleman pitää ja tekee kaiken aina ennen muita. Siitäkin huolimatta, että Maattomassa ei ole aikaa, eikä tulevaa.

Puolue ei toisaalta tiedä yhtään mitään, joten tälläkin puolueella on toivoton, joka valaa toivoa sen jäseniin ja kertoo jäsenille, mitä heidän tulee haluta toivoa, jotta Toivoton voisi päättää mitä sen jäsenet toivoo. Näin toivottomasta tulee toivottu, josta kehkeytyy toivo, joka ei koskaan toteudu.

Tavoitteena on aito kansanvalta, jossa Toivoton yksin päättää mitä kansa toivoo päättävänsä. Puoluetoiminta on hyvin yksinkertaista.

Eläköön kansa!

Puolueen nimeksi tulkoon Etukeno.

03.09.2018

Ajattomassa Maattomassa on tietenkin myös museo. Vaikka se kuulostaakin hieman koukeroiselta, koska museoissa on aina jotain mennyttä. Eikä Maattoman museossa voi olla mitään mennyttä, koska siellä ei ole aikaa, menneisyyttä, eikä tulevaa.

Tarkemmin ajateltuna museo ei ole yhtään koukeroinen. Maattoman museo on ajattomien ajatusten keskus. Jokainen Tolppamäen tollo tulee sinne vuorollaan päästämään suustaan kaiken sen tollouden, jonka kansa heidän suustaan haluaa kuulla.

Ei mitään. Ei yhtään mitään.

Kansa ei halua kuulla Tolppamäen tolloilta yhtään mitään. Mikä on tolloille vain ja ainoastaan hyvä asia, koska heillä ei ole päässään yhtään mitään. Eikä varsinkaan ajattomia ajatuksia. He tulevat museoon sanomaan – ei mitään. Lopputulos olisi tosin sama, vaikka he sanoisivat jotain, koska Tolppamäen tollojen sanomiset kun eivät koskaan muutenkaan tarkoita yhtään mitään. Onneksi kaikki pääsevät helpommalla, koska jopa tollo ymmärtää olla museossa sanomatta mitään.

Maattomassa on siis museo, jossa ei ole mitään.

02.09.2018

Jokseenkin omituista, miten niinkin ajaton olemattomuus kuin aika sääntelee joidenkin otusten eloa. Maattomassa ei ole kelloja. Koska ei ole kelloja, ei ole myöskään aikaa.

Päivä alkaa silloin, kun se kullakin alkaa. Ja päättyy, kun on päättyäkseen. Ei kellolla tai ajalla ole mitään tekemistä sen kanssa.

Kello ei edes kerro ajasta yhtään mitään. Se kertoo vain miten numerot vaihtuvat jossain rakkineessa, minkä joku on ristinyt kelloksi. Ja jossain kokonaiset maailmat sinkoilevat päättömästi paikasta toiseen niiden numeroiden opastamana. Niin päätöntä ei ole edes Maattomassa.

Ja sitten ne typerät sanonnat, että aika on rahaa tai kortilla, tai että sitä ei olisi tarpeeksi. Kun ei sitä koskaan ole edes ollut. Kaikki mitä tapahtuu, tapahtuu nyt, ei eilen, eikä kohta. Vaan nyt. On vain tämä hetki. Ei mitään aikaa.

Tämä hetki on jossain tulevaa ja jossain mennyttä. Mutta ei aikaa. Vaan nyt. Kuka tollo edes pitäisi ranteessaan jotain rakkinetta, josta voisi aina lukea sanan nyt. Paitsi ne muutama miljardi tolloa jossain pallolla nimeltä maa, jotka lukee siitä jotain turhia numeroita.

Maattomassa ei ole tolloja (paitsi ne 200 kansan valitsemaa Tolppamäellä).

Niinpä Maattomassa on aina nyt.

 

01.09.2018

Maattomassa pitää olla armeija. Tietenkin. Kukas meidän virtuaalimaatonta muuten puolustaisi. Isänmaattoman puolesta.

Koska Maattomassa ei ole massia, millä armeijan voisi perustaa, meidän tarvitsee hieman soveltaa. Maattoman armeija on kasviarmeija. Se lisääntyy itsestään. Kunhan kukaan ei kitke sitä.

Eikä kukaan uskalla. Koska Maattoman armeija on mahtava. Ja se kasvaa hamaan tappiin. Jos kukaan ei puolusta Maatonta sen armeijalta, se valtaa koko maattoman.

Se syö lihaa. Ainoastaan lihaa. Pelkästään lihaa. Vihulaisen lihaa.

Niin kuin lihansyöjäkasvit tekevät.

Maattoman mahtavin armeija.

 

31.08.2018

Maattomasta puuttuvat puolueet. Asia on heti laitettava kuntoon. Tarvitaan vain kaksi puoluetta, joista toinen on turha ja toinen turha. Kukaan ei kuitenkaan saa koskaan tietää kumpi on turha.

Tänään perustetaan puolueista toinen. Se turha.

Kun on vain kaksi puoluetta, toinen voi vetää vasemmalle ja toinen oikealle, tai pohjoiseen ja etelään, tai sisään ja ulos, tai suokoisopeltoon ja pois, tai kumpikin valitsemaansa suuntaan. Samaan suuntaan ne ei tietenkään koskaan vedä, omasta mielestään.

Tänään perustetaan se, joka vetää toiseen suuntaan kuin toinen.

Puolue vastustaa kaikkea. Ihan kaikkea. Paitsi niitä juttuja, joista se hyötyy. Se haluaa vallan kansalle. Koska sen jäsenet ovat Maattoman olemattomia kansalaisia, se haluaa vallan jäsenilleen. Siis kansalle.

Koska kansalle pitää kertoa mitä se haluaa, jotta se voi sitä haluta ja päättää, että saa haluamansa, jonkun pitää se sille kertoa. Puolue ei sitä voi kertoa, koska puolue ei voi puhua. Puolueella pitää siis olla keulatonkuva, joka kertoo kansalle mitä kansa haluaa ja mitä kansan pitää päättää.

Puolueella on keulakuvana pomoton. Kaikki mitä kansa haluaa ja mitä se päättää tulee siis pomottoman suusta. Puolueen tavoite on tehdä toisesta puolueesta turha. Jotta se siinä onnistuu, sen pitää varmistaa, että kansa voi päättää mitä pomoton sanoo ja että pomoton voi sanoa mitä kansa haluaa päättää.

Tavoitteena on aito kansanvalta, jossa yksin vain pomoton päättää mitä kansa haluaa päättää.

Eläköön kansa!

Puolueen nimeksi tulkoon Takakeno.

30.08.2018

Tänään teemme Koppiksen kanssa historiaa ja nostamme meidän konsulttifirman Maattoman virtuaalisesta tuhkasta. Kohta se kukoistaa kampelapuun alla täyden tähtipallon loisteessa.

Oivallettiin nimittäin, että kaikki kilpailevat konsulttifirmat myy ihan mitä vaan. Ne kysyy asiakkaalta mitä asiakas haluaa, eikä asiakas lopulta koskaan tiedä mitä haluaa. Niinpä ne kertoo asiakkaalle mitä hän haluaa ja myyvät sen.

Ja lopputulos on aina pettymys.

Asiakkaalla oli oikeasti ongelma, vaikka ei sitä tiennyt ja kun sille myytiin ratkaisu siihen konsultin keksimään ongelmaan, eli jotain muuta kuin ratkaisu siihen oikeaan ongelmaan, lopputulos on aina pielessä, eli asiakas saa aina jotain mitä ei halunnut ja on tyytymätön.

Niinpä meidän konsulttifirma ei myy asiakkaalle ratkaisua mihinkään ongelmaan. Ei meidän konsulttien keksimään, eikä asiakkaan oikeaan ongelmaan. Ja meidän asiakas on aina tyytyväinen, koska saa juuri sitä mitä kerrotaan.

Me myydään asiakkaalle turskaa.

29.08.2018

Hamppuköyttä, polyesterinarua, villalankaa, ristilukin seittiä, kuminauhaa ja kolmihaarakehrääjän roikkonarua. Eiköhän noilla saada sidottua ihan mitä vaan. Ja niin, että pysyy. Ei karkaile nesteet, eikä esteet. Eikä edes Toukka pääse rällästämään tai päästämään karkuun mitään mitä olen sitonut.

Aloitin näes rankat toimenpiteet Maattoman pelastamiseksi. Maatonta uhkaa suurin mahdollinen katastrofi. Sinne uhkaa päästä ihmisiä. Ihmisten ilmestyminen on varma tuhon alku.

Miksi se ihminen tänne Maattomaan halajaa? No tietenkin koska siellä on hiiltä. Ilman hiiltä ei ole ihmistä, joten se hiili on niille elintärkeää. Ne tarvitsee hiiltä ihan kaikkeen. Missä hiiltä, siellä ihminen ja siellä tuho.

Pelaan siis varman päälle ja estän ihmisiltä hiilen saannin. Sidon kaiken hiilen niin tiukasti, ettei edes Toukka pääse sitä käpistelemään, vaikka olisi juonut Hiivahillerin voimajuomaa.

Hiilensitomistalkoisiin hep hep.

28.08.2018

Kohta maailma saa nauttia minun henkilöbrändistä. Toukan brändillä saat vastauksen mihin tahansa kysymykseen käsittämättömän ylivertaisen mukavalla tavalla. Ei ole sellaista asiaa, mihin Toukka ei tuo vastausta.

Toukka näyttää komealta, kauniilta ja laadukkaammalta kuin yksinäinen puikulaperuna ruohosipulin korren ja kateenkorvan vieressä tuhannen euron ravintola-ateriassa. Toukasta ei saa otettua rumia kuvia, vaikka yrittäisi.

Toukka osaa muistuttaa itsestään. Huhuilee ympärilleen ja huokuu helpotusta sitä ihaileville. Se tuo varmuutta epävarmoille ja ylistystä varmoille. Niille ketkä eivät Toukasta pidä, myötähäpeän tunne aiheuttaa omahyväistä tyydytystä takaraivon ennustaessa Toukan tuhoa. Mutta Toukka ei tuhoudu, eikä häviä mihinkään. Toukka käy ja kukkuu aina. Ja maistuu hyvälle.

On se komea brändi, ruskeassa pullossa ja kyljessä komeasti tyylitelty Toukan kuva – 38%

27.08.2018

Eloa korjataan vielä viisi päivää.

Elo on ehkä huonoimmin suunniteltu masiina, minkä tiedän. Se kestää kerrallaan vain yksitoista kuukautta ja joka vuosi sitä korjataan kokonainen kuukausi.

Maattomassa järjestetään sen vuoksi vuosittainen elonkorjuujuhla. Juhlassa ei tehdä mitään muuta kuin korjataan eloa. Jokainen korjaa oman elonsa kuluneelta vuodelta. Ja samalla vähän vieruskaverienkin, tuttujen, tuntemattomien ja ehkä muidenkin. Lopulta kaikki korjaavat kaikkien eloa. Kovaäänisesti.

Seuraavana aamuna kaikki korjaavat elon korjaamisesta aiheutuneita korjattavia.

26.08.2018

Sunnuntai on mukava päivä. Silloin voi huoletta heittää lonkkaa ja tähystää kohti taivaanrantaa, lentävää puolivillaista perusfanttia etsiskellen.

Lonkanheittokisoissa ainoa ja ainainen ongelma on kenen lonkkaa milloinkin heitetään. Kaikkien lonkat haluavat tulla heitetyksi, koska heitettävälle on taattu ikimuistoinen ilmalento taivaanrantaan ja takaisin. Taivaanrannassa taas näkee takuuvarmasti puolivillaisen perusfantin. Eikä sitä näe ihan helpolla. Jotkut eivät näe sitä koskaan elämänsä aikana.

Mutta minä näen tänään, koska olen heitettävänä.

25.08.2018

Kävimme Toukan kanssa kummallisessa paikassa. Paikka oli pullollaan tuon tuostaan erilaisempaa sortimenttia raparperilehden rullaimesta kivilohkareiden silottajaan. Hieno mestahan se oli, vietimme siellä koko iltapäivän.

En kyllä vieläkään ymmärrä, miten rakentamani kolmiväärän suoristaja oli joutunut sinne. Sain sen onneksi takaisin. Olinkin jo kaivannut sitä lukuisia kertoja, aina kun isken pääni kolmiväärän rönsyileviin antenneihin.

Kohta ovat antennit entisiä.

24.08.2018

Kisoiho liipasi luistelemaan sohvaluolaan. Eipä siinä mitään, luisteluhan on taitolaji. Varsinkin, jos luistelee mutiaisnorsun napajäällä. Mutiaisnorsun napa on jalkapallokentän kokoinen ja sillä on aina kylmä. Niin kylmä, että sen napa on aina jäässä.

Kisoihon liipaisu varmaan merkkaa sitä, että kohta tulee tornado ja ryöpyttää sata lasissa uusia tuulia Toukan ja Koppiksenkin hulppeaan tupaan. Mikäs sen makeampaa. Paitsi helmimehiläisen hunaja.

Hunajaa huiviin siis.

23.08.2018

En saanutkaan tehtyä niin paljoa simavahveromehua, kuin olin luvannut torikansalle. Mutta kun olen luvannut, niin pakkohan sitä on lupaukset pitää, ehkä. Jotta saan lorotettua tarpeeksi simaa, pitää tietenkin miettiä miten sitä saisi lisää.

Helppo homma. Tietenkin säästämällä. Jos säästän happea pidättämällä hengitystä ja käytän vähemmän päivänvaloa ja syön tonkeroa, ei se vaikuta mihinkään. Mutta voin sanoa, että säästän, jotta torikansa saisi kaiken siman.

Vaan kun ei sitä silti tarpeeksi ole. Eikä sillä ole väliä, kunhan sanon, että säästän. Siinä vaiheessa kun tajuavat, etteivät saaneetkaan tarpeeksi, olen jo todennäköisesti juonut kaiken siman kuitenkin.

Röyh.

22.08.2018

Meinataan Koppiksen kanssa jäädä vetämään lonkkaa hamppuköydellä ja keskitytään kekkuloimaan ympäri jääkaappia. Sitä varten meillä pitää olla kunnon kasa liitua.

Maattomaan tulee eläkerohmusto. Sen sijaan, että virtuaalivietereillä kerätyt kirpunnahat jätettäisiin sinne rohmustoon, sijoitettaisiin nahkatorilla ja niillä tuotoilla sitten kustannettaisiin joskus meidän eläkekekkuloinnit, me tuhlataankin ne saman tien.

Sillä tuhlaamisella ei ole mitään väliä, koska voidaan olla keräävinämme ja ehkä vähän kerätäkin Maattoman asukkailta aina lisää nahkoja, jos ne meinaa loppua eläkerohmustosta. Ja jos maattomilta ei saada tarpeeksi nahkoja meidän eläkerilluttelun kustantamiseen, rohmusto ottaa loputtomasti nahkalainaa.

Niille lainaajille me kerrotaan, että meillä on Maattomassa verotusoikeus, joten saavat varmasti nahkansa takaisin. Eikä ne tajua, että eivät koskaan tule saamaan niitä takas, kun ei Maattomassa ole tarpeeksi nahkoja edes kaikille maattomille. Mutta onhan meillä oikeus verottaa.

Tämän opin kuun loisteessa yhdeltä Tolppamäen tollolta, kun siemailtiin nokkoskinkkutotia Koppiksen vanhassa tammitynnyrissä.

21.08.2018

Ajattelin tänään aloittaa meidän ihka oman valtion suunnittelun. Siitä tulee nimeltään Maaton. Maata sillä ei ole ollenkaan. Eikä järviä, merta, asukkaita tai mitään muutakaan oikeaa olevaa.

Velkaa sillä on. Ja paljon. Uskomattoman paljon.

Se on sellainen hieno virtuaalimaa. Se on olemassa vain Keskustammen ylläpitämässä neuroottisverkossa ja energiansa se saa Tolppamäeltä kumpuavasta tolloudesta. Tolppamäen rajattoman tollouden takia Keskustammea ennen pitää asentaa alitollosuodattimenylipäästin, jottei Keskustammi pääse kärähtämään ylettömästä tolloudesta.

Maattomassa jokainen tekee mitä haluaa, paitsi sitä mitä Kunkku sanoo. Erityisesti on kiellettyä tehdä mitään järkevää. Ensimmäiset uudisasukkaat meidän lisäksi tulevat Tolppamäeltä.

Valtiomuotona on tollismi.

Tästä tulee hieno valtio, joka toimii kuin kuivunut Vikurivirta

20.08.2018

Kohta puolen vuosisataa hihhulointia, eikä nenän päästä edes finnit ole kadonneet. Tällaista tämä mateleva elämä on.

Valtteriksi olen finnin ristinyt. Sen purppura puolipallo paistattelee auringossa kuin pihapoppelin purjoperhoset. Aamuisin se kurkkaa luolastostaan ja häipyy kuoren alle karkuun puolihuolimattomia poistoyrityksiäni.

Oikeasti en edes tosissani yritä saada sitä satimeen, pitäähän senkin saada elää säälittävää elämäänsä. Enkä oikein kurjempaa eloa keksi kuin minun perunanuijassa majailu, tai no, ehkä keksin muutaman…

Taidan tänään tunkea pitkään ruhooni Sellilän seisovan pöydän sekametelisälää. Se on kuuluisa kilometrin pitkästä pöydästä, johon kerätään kerran vuodessa kaikki jämäruoka, mitä edelliseltä vuodelta on roskiin heitetty.

Saa Valtteri pitää pirskeet seuraavana päivänä ja kutsua kenkkulit kaverinsakin rasvaiselle tarjottimelle. Röyh.

19.08.2018

Raha kasvaa puussa, siksi minulla on rahapuu.

Rahapuussa näkyy kolikkokekkulin kieromieli ja jokainen lehti venkuroi suuntaan jos toiseen. Kun en tiedä mikä venkura milloinkin mihinkin suuntaa, on parempi olla itse venkuroimatta.

Mutta se puunrunko ei venkuroi. Se kasvaa aina ylöspäin, kohti kaunista Telluksen taivaankantta.

Jos siis pidän kieron katseeni aina kohti runkoa, tiedän mihin ne rahapuun lehdet tulevaisuudessa sojottaa. Ja sinne tällainen kekkuli kuoriainenkin pienet oravanluomat kirppunsa kipasuttaa.

Taidan kuskata yhden pikkupuun porho Pösilölle, kun ei se osaa edes omaa ponttoonipuljuaan ohjastaa muualle kuin kaunislehdon kaivoon.

Voi sitten vastavuoroisesti kumota tämän Koppiksen kolpakon kukkuralleen.

18.08.2018

Kinkkilään kehtaisi kiikuttaa kukkurallisen kiikkeriä keinuja. Kovasti kehuvat kotoista käden kaivertamaa koloa kuusikeinussa. Koivukin kurottaa kuormaan, koska kulhot kovertuu ketterämmin kovemmasta kepistä.

Koppava konstaapeli kukkoili keskiviikkona kun kuormaa kasasin. Kehtasi käkättää kolmasti. Kappas kun kissalan kukkaro kapeana kotiin kieppui, kuormaa kun kehuivat kokolailla komiasti kiinnitetyksi.

Keppiäkään Koppiksen kärrystä koskaan kellahtanut kanveesiin.

Kukkeliskuu kurkottakaa korkealle.

17.08.2018

Pää täynnä tohjoa, joka raastaa korvanlehtiä kohti pohjoisen kalossimaata. Tulivuoren nestemäinen kuukohmelo uhkaa keittää yliskamarini kriittisen pisteen kuumemmalle puolelle.

Josko työntäisin kupolin jäävesitynnyriin, ei tarvitsisi käyttää takapihan ydinvoimalaa jalkamehukeiton keittämiseen.

Basiliskojen kevlarvahvisteisten raastinrautojen terät on selvästi teroitettu Simasepän pillipajassa pilkkahintaan. Taidan käydä kaupasta kolmetoista kurkkua ja antaa omani vaihdossa kauppiaalle. Päivän vietän kolossa.

16.08.2018

Meidän länsinaapuurin lemppariruoka on porkkanavartaassa naftakärvennetyt silakkavaahtokarkit, niillä on aina kylmä, eikä niiden yläkerrassakaan ole ketään kotona.

Kävin taannoin koputtamassa lehmänkellolla niiden ovea, eikä kukaan avannut ikkunaa. Ovimatto haisi pilaantuneelle silakalle ja porkkanaa oli kaikkialla.

Nyt ne yrittää lämmittää mieltään kärventämällä nelipyöräisiään. Ehkä ne funtsii, että niiden tekemät kiesit ei muuhun kelpaa. Ja oikeassahan ne on.

Sen kerran, kun yhtä lainasin käydäkseni Huikulassa, se kyykähti Kolmen koukun kolpakon ojaan vikisten kuin lentävä porsas. Ei siitä saanut edes kinkkusiivuja. Onneksi hävittävät moiset.

15.08.2018

Käytiin yöllä Toukan kanssa tähtijäähyllä. Tähtijäähyllä ryömitään alakorven ylärummun kautta Hippelihööhön ja sieltä hypitään takaisin Ryönäälle takaoven alakahvan kautta.

Välillä saa kaivaa kolmetoista poteroa paikallisen Pullamestarin pikkupihalle, mutta sitä ei ole pakko tehdä mikäli pomppii kolmella varpaalla ja neljällä jalalla kohti kuunsirppiä kolmen ja neljän välillä aamuyöllä.

Tein molemmat, mutta Toukka luisteli molemmista huutamalla hulahuuta omena suussa ja munakoisoa korvissa. Molemmat päästiin kuitenkin perille ilman Isoherkun jeesiä.

Nyt voikin nukkua päivän.

14.08.2018

Puhelin on parsakaalin jatke banaanipellossa. Se ei toimi kuitenkaan silloin kun pitäisi ja maistuu raakana kissanhiekalle.

Tänään on pakko tehdä retki läheiseen romukauppaan ja hakea hilatsydeemivitkuttimia uuttaa viestintäkonkelia varten. Vien sen isoegoherroille Tolppamäelle ja käsken tuupata kallion sisään konepellin alle.

Alkaa niiden palvelut toimia vaikka maatuskat yrittää estää. Tänne ei tulla hillumaan kuin Niilon sukkaan.

13.08.2018

Koppakuoriaisen päiväkäsky 13/8/2018

Näkkäri on hyvää, mutta se on tylsän muotoinen. Toukka keksiköön tämän päivän aikana minulle näkkäripallonpyörittäjän.

Inkivääri on terveellistä, pahempaa kuin Haggis ja sen kuoriminen on yhtä tylsää kuin shakkipelin katselu. Toukka saa luvan rakentaa myös inkiväärinkuorenpikapoistajan.

Loppupäivä ajellaan speedomaitopurkilla ympäri lähistön suurinta muurahaispesää ja lauletaan Dirlandaata.

12.08.2018

Toukan ensimmäiset blogiaatokset

Tarttisi huoltaa meidän ydinkäyttöinen, metaaniavusteinen liitoleipälauta. Olen säästänyt kolmetuhatta kiloa hapanta piimää, ruiskänttyä ja herneitä. Eiköhän niillä saa prosessin taas paukkumaan. Päästään Koppiksen kanssa elvistelemään Kolera-altaaseen.

Miksiköhän multa puuttuu häntäpäästä sentti? Jaa-a, no se kasvaa takaisin.

11.08.2018

Huomenta, Toukka huikkaa laiskasti Koppakuoriaiselle.
Huomenta vaan, Koppakuoriainen vastaa.

Ruvetaanko pitämään päiväkirjaa? Viriilinä koppiksena voisit perustaa meille blogin, eiks jeh.

Ööö… blogin? Meinaatko, että tämä kumisaapas ei riitä meille ja tarvitaan koko kortteli?

Idiootti, blogi on jonkun hipsterihörhön keksimä nimi nettipäiväkirjalle. Halusi varmaan myydä vanhan homeisen päiväkirjansa ja keksi sienikeittoa syötyään sille uuden nimen.

Aaa, okei, no sitten. Mä väsään.

Roketti, saat palkaksi vanhentunutta juustonkänttyä jääkaapista.

Oke

Näin alkaa Toukan ja Koppakuoriaisen blokkaus.