23.09.2018

Sunnuntaina meillä on ollut Koppiksen kanssa tapana tehdä pyhä lupaus, että aloitamme ankaran säästämisen. Ja olemme aloittaneetkin aina. Kunnes on tullut seuraava perjantai.

Tänään lupasimme toisillemme, ettemme koskaan, ikinä, milloinkaan säästä sentin suhaustakaan. Säästämistä ei nimittäin ole olemassakaan. Koko termi on jonkun pankkiirin keksimä. Pankkiiri on saanut hyvät naurut ja massit tolloilta.

Raha ei nimittäin säästy mitenkään. Se liikkuu aina. Jos säästät tilille latin, pankki lainaa muualta sitä vastaan yhdeksän latia ja lainaa ulos ne latit. Ottaa niistä korkoa ja lainaa nekin ulos. Ja antaa vähän omistajien bileisiin.

Jos säästät hilloa sukkaan, sekin lopulta häviää, homehtuu, palaa tai lopulta tuhlaat sen. Ja sen aikaa kun se oli sukassa, kituuttelit ihan turhaan.

Ehkä yksi puhtaimmista tollouden ilmentymistä oli aikoinaan Tolppamäen tollojen joukkohysteria pelastaa pankit konkurssilta. Ikään kuin raha olisi kadonnut tai sen kierto olisi pysähtynyt muutaman pankin konkurssiin. Yksi sana: paskat. Raha ei pysähdy. Ei edes syväjäädytetyn lahnan lahkeessa.

Vain tollot säästävät.

Tai pelastavat pankkeja.

Mylly pyörii ja turska rokkaa.

22.09.2018

Maattomassa on aikoinaan ollut puhetta kellonajoista. Se keskustelu päättyi lyhyeen, koska meillä ei ole kelloja, eikä aikaa. Ja vaikka olisi, sitä aikaa tulisi aina lisää. Ehtymätön luonnonvara.

Talvi on taas tulossa ja täällä puhutaan jälleen energian säästämisestä. Se on aiheena ihan yhtä typerä kuin aikakeskustelu. Energian määrä on suljetussa systeemissä, kuten maailmankaikkeudessa vakio, joten ei se mihinkään kulu. Vaihtaa vaan olomuotoaan.

Laadimme Toukan kanssa talviasetuksen. Asetus määrää kaikille sähkökäyttöiset peitonlämmittimet pakollisiksi. Huoneiston sisälämpö pitää olla vähintään 25, paitsi makuuhuoneen enintään 10, koska siellä on peitonlämmittimet. Autojen pitää kuluttaa vähintään 100kwh /100km ja jokaisen pitää ajaa vähintään 313km joka päivä. Kaikki valot pitää olla päällä ympäri vuorokauden, koko talven.

Loppuu säästölillitys ja voimme taas keskittyä turskakauppaan.

21.09.2018

Suolaa, suolaa, enemmän suolaa!

Saimme perinnöksi Maattoman itärajalta alueen, jonka maaperästä löytyi loputtomasti suolaa. Ekologisin tapa hyödyntää suola on tietenkin kierrättää se käytön jälkeen takaisin sinne mistä se on tullutkin, eli maaperään. Tuumasta toimeen.

Tiet ja kadut ovat se viimeinen askel ennen maaperää. Koska suola on nytkin maaperässä, lyhin ja samalla halvin tapa hyödyntää sitä on kuskata se suorinta reittiä teille ja kaduille, josta se saa vapaasti valua takaisin maaperään.

Pengoimme Kuukkelin syövereistä perustietoa suolasta. Tuo meidän suola saa veteen sekoitettuna sen litkun jäätymispisteen laskemaan aina kymmeneen pakkasasteeseen saakka ja se sitoo kosteuttakin aika hyvin. Suuri osa maattoman vuodesta on aikaa, jolloin maassa on lunta ja jäätä.  Myös teillä ja kaduilla. Loistava mahdollisuus.

Talvella tiet voi sulattaa suolalla ja kesällä sitä voi levittää ihan huvin vuoksi vaikka pölyä sitomaan. Kukaan ei kumpaakaan tietenkään halua, koska siitä tulee enemmän haittaa kuin hyötyä, mutta Tolppamäen tollot eivät sitä tajua, joten laitetaan Julle saunomaan, homma käyntiin ja kassa kilisemään.

Maattoman olematon valtio ja sen kunnat ostavat meiltä jatkossa vuosittain 120 000 tonnia, eli 120 miljoonaa kiloa suolaa, jonka ne levittävät pitkin maita ja mantuja kaikkien kiusaksi. Meidän turskabisnes saa suolavuoresta kunnon buustin, sellaisen pienen kolmenkymmenen miltsin kokoisen kassan kohotuksen.

Lisäksi myymme suolakuprun siivittämänä autoilijoille ruostesuojausta ja erilaisia hypersuperalustapesuja. Suolaa roiskitaan teille yli 30 kiloa jokaista Maattoman autoa kohden, joten se tekee aika ronskin ruskeaa jälkeä siellä auton rakenteissa ja osissa. Lisäksi se buustaa meidän autokauppaa, koska autot lahoaa käsiin ennen aikojaan, vaikka niitä kuinka suojaisi. Hauskin suolan tuottama oheisbisnes on viinakauppa. Meidän pulju myy vuosittain miljoonilla tuulilasin pesunestettä suolan roiskimille autolijoille.

Joku väittää, että suola pilaa ympäristön ja pohjavedet. Väite on tietenkin ihan höpölöpöä, se suolahan tulee maasta ja vain palautetaan sinne takaisin, eikä se siten voi mitään pilata.

Tulevaisuudessa tavoitteenamme on vaihtaa normisuola kaliumformiaattiin, joka on vain noin viisitoista kertaa kalliimpaa kuin suola – siis ostajalle. Sitä kuluu enemmän ja toimii aina -58 asteen pakkaseen asti, joten sitä voi syytää teille koko talven.

Kaiken kaikkiaan loistobisnes, ottaen huomioon, että kaikki on täysin turhaa, eikä hyödytä ketään.

Turskakin maistuu paremmalta suolattuna.

20.09.2018

Turskabisneksen kasvu uhkaa hidastua. Olemme Toukan kanssa huomanneet, että hälyttävän moni dirikka on yrittänyt ajatella omilla aivoillaan, joten meidän konsultointibisneksen horisontissa on havaittavissa tummia pilviä.

Meidän on aloitettava aivopesu. Ei mitään laimeaa toppatakkipoppoon tuottamaa markkinointia, vaan kunnon aivopesua teho-ohjelmalla.

Kävimme läpi meidän kohderyhmän, eli aivottomat tai laiskat dirikat ja piirsimme heidän tyypillisen päivän kulun. Heti heräämisen jälkeen he tuijottavat ulkoistettuja aivojaan sen verran pihalla kaikesta, että tehopesua ei kannata aloittaa. Sen sijaan tuuppaamme niihin kikottimiin hienovaraisia vihjeitä turskan eri käyttömuodoista. Siitä lisää tulevina päivinä, nyt keskitymme päivän ensimmäiseen ja ratkaisevaan hetkeen, joka sanelee koko kohderyhmän aivopesun suunnan.

Autoradio – aivopesun avain.

Se hetki aamusta, kun dirikat ovat ajavinaan autoa ja kuuntelevinaan radiota, mutta oikeasti keskittyvät räpläämään kikotintaan. Tässä on iskun paikka. Koska he kuitenkin ajavat autoa ja kuuntelevat radiota, on heidän aistit valppaina vastaanottamaan ulkoisia ärsykkeitä, dirikan itse sitä tajuamatta. Toisin sanoen mitä ikinä he radiosta kuulevat, jää kaikumaan heidän onttoon pääkoppaan, aktivoituakseen sopivalla hetkellä. Meidän tehtävä on pitää huoli, että päähän jää pyörimään turska, joka aktivoituu silloin kuin me haluamme.

Siksi ostimme radioaseman ja otimme aamuohjelman haltuun. Muina aikoina syöltäköön tuutista ihan mitä tahansa, meitä ei kiinnosta. Eikä kiinnosta meidän kohderyhmään kuuluvia dirikoitakaan.

Aamuohjelman konsepti on yksinkertainen. Hommataan studioon joku matalaääninen wannabehippi, jonka ääni kutkuttelee naispuolisten dirikoiden alitajuntaa. Kaveriksi riittävän yksinkertainen ja ronski, mutta samalla hennon feminiininen naisääni, jotta ääni jää pyörimään miesdirikoiden tyhjään pääkoppaan. Höysteeksi yksi tai useampi epämääräinen, mies- tai naispuolinen positiivisella tavalla keskusteluun osallistuva hörhö, jotta kaikkien kuulijoiden tiedostamaton ärsytyskynnys ylittyy.

Ohjelman aiheena voi olla ihan mitä tahansa. Kunhan se on sellaista, että satunnainen kanavalle eksyvä, potentiaalinen turskan ostaja jättää sen autonsa muistiin. Arkilätinät tai julkkishörhötykset toiminevat riittävän hyvin. Kuuntelijoita hankimme kuitenkin ihan muualta kuin kanavahyppelijöistä.

Millään muulla ei ole lopulta väliä, kuin sillä, että sana turska toistuu riittävän usein ja mahdollisimman positiivisessa valossa. Esimerkiksi negatiivisten uutisten yhteydessä turska-sanaa ei saa kajauttaa eetteriin. Mitä seksikkäämmin turskaa julistaa, sen parempi.

Pikkuhiljaa turska on pesiytynyt jokaisen kuulijan selkäytimeen ikuisiksi ajoiksi ja täysin heidän huomaamattaan. Myyntihetkellä meidän tarvitsee vain mainita sana turska ja jokaisen dirikan jalkovälissä alkaa kiva kihelmöinti, joka etenee selkärankaa pitkin kohti pääkoppaa, kunnes dirikan suusta pääsee tukahdutettu huudahdus – ostan!

Radio Turska – Toteutunut toiveunesi!

19.09.2018

Aamulla liikenteessä suhaillessa mietiskelin, että kumikiekkobisneksen on pakko olla kannattavaa. Tuumailin voisikohan turskakaupan tuottoja sijoittaa jonkun kumipuljun osuuksiin.

Maattoman puljuosuuskirppikseltä löytyy vain yksi kumibisneksestä suurimman osan nahkojaan tahkoava pulju: Kumilan Rundit. Tsekataan kannattaisiko meidän Koppiksen kanssa ostaa puljun osuuksia.

Ensimmäiseksi täytyy todeta, että kumibisnes on lähes yhtä helmi kuin sairausbisnes. Siinä vedätetään asiakkaita kuin päihtynyttä pässiä narussa. Koska autojen määrä kasvaa Maattomassa aika hitaasti, on kumipuljujen pitänyt keksiä muita keinoja tahkoa lisää nahkoja. Hyvin ovat onnistuneet.

Ovat ensinnäkin ottaneet mallia autokisoista. Mainoksissa ne autokisoista tutut, radalla patsastelevat misukat kysyvät hemmoilta kuinka leveät kumit herralle laitetaan ja mikä olikaan halkaisija. Aika selvää, että saavat  jokaisen jantterin haluamaan autoonsa markkinoiden leveimmät ja halkaisijaltaan suurimmat renkaat. Mitä isompi, sen enemmän kumia ja sen enemmän nahkoja kassaan Kumilan Rundille. Homman kruunaa se, että naispuolisetkin suharit ostavat mieluummin niitä isompia kumeja kuin lilliputteja.

Toiseksi, kulumisesta on tehty taidetta. Renkaiden kuluminen on laajoilla tutkimuksilla mitoitettu juuri sellaiseksi, että ostaja unohtaa kauanko rengas on kestänyt, mutta kuitenkin riittävän nopeaa, että uusia renkaita menisi tasaiseen tahtiin. Onneksi ihmisen muisti on riittävän lyhyt. Uuden renkaan urasyvyyskin on todella paljon pienempi kuin olisi mahdollista, ihan vaan sen vuoksi, ettei kukaan käyttäisi vahingossa liian kauan yhtä rengassarjaa. Urasyvyydellä on vieläpä todella helppo säädellä vaihtoväliä ja koko kumimarkkinaa, yhdessä muiden kumipuljujen kanssa.

Oikeasti kapeampi rengas olisi taloudellisempi, pitää paremmin märällä ja erityisesti talvella, eikä kukaan ruusperi tarvitse norsun ahteria leveämpiä ja halkaisijaltaan elämää suurempia läskirenkaita autossaan, Maattoman nopeimmillakaan teillä. Ne kulutuspinnatkin voisivat olla sitä luokkaa, että yhdet renkaat kestäisi koko auton eliniän.

Kestävämpien kumiseosten reseptit ovat kaikki puljut haudanneet kassakappiin tai polttaneet, ettei kukaan vahingossakaan toisi markkinoille renkaita, jotka kestäisi kauemmin. Ovat oppineet sähkölamppubisneksen historiasta, kuinka kaikkien kumipuljujen kannattaa tasaisesti lyhentää renkaiden käyttöikää sen sijaan, että pidentäisivät sitä. Aivan loistavasti ovat homman hoitaneet.

Ostimme Kumilan Rundin osuuksia kahmalokaupalla.

18.09.2018

Aamulla on kiva herätä kassan kilinään, kun meidän ammattiyhdistys hilloaa duunareilta purkinpohjat tyhjiksi. Vaikka kassa pullottaa ääriään myöten, olisi sinne hyvä saada vielä vähän lisää, jotta meidän tulevat mässäilyt olisi varmasti turvattu.

Olemme löytäneet neitseellisen nyhtökohteen, joka on nuppiluvultaan paljon suurempi kuin luulimme. Ainoa ongelma on siinä, että tuo kohderyhmä ei kuulu ammattiyhdistykseen.

Toisin kuin oletimme, Maattomassa on yli 1,6 miljoonaa työikäistä, jotka ovat sen verran fiksuja, etteivät ole suostuneet syytämään nahkojaan meidän loputtomaan mässäilyyn. Kun lasketaan mukaan ei työikäiset, jotka välillisesti hekin voisivat rahoittaa meidän mässäilyä veronahoistaan, nousee luku jo 3,5 miljoonaan. Aivan loistava kohderyhmä nyhdettäväksi!

Meidän Turskabisnekseen palkkaamamme juristi on helmi pykälävelhojen viidakossa. Juristin nimi on muuten Julle. Julle vääntää minkä tahansa pykälän juuri sellaiseksi kuin haluamme ja sen jälkeen meidän on helppo uittaa uudet pykälät Tolppamäen tolloille pohjoisen saunassa.

Nyt tarvitsemme vain pari pientä muutosta. Meidän ammattiyhdistyksellä pitää olla oikeus tehdä sopimuksia, jotka koskevat myös niitä, jotka eivät ole mukana sopimuksessa millään tavalla. Tuolla saamme ne 1,6 miljoonaa työikäistä, ammattiyhdistykseen kuulumatonta ruotuun ja lopulta makselemaan mutkan kautta meidän viuluja, ilman että ne tajuaa mitään. Kiva pikku lisä meidän kassaan.

Toisella muutoksella meidän jäsenmaksusta tehdään verovähennyskelpoinen. Eli pistetään Maattoman valtio maksamaan meidän jäsenmaksut. Sillä me saamme myös nuo laiskat eläkeläiset ja muut selkärangattomat maksamaan meidän kekkerit veronahoillaan.

Sopivasti muotoiltuna kukaan ei tajua, että emme me oikeasti ole pienen duunarin asialla, vaan ihan reippaasti haluamme vain mässätä muiden rahoilla.

Ammattiyhdistys pelastaa, jos ei nyt koko maailmaa, niin ainakin pitää meidät pullassa.

17.09.2018

Toinen loistava tapa saada meidän Sairaustalolle lisää asiakkaita on liikenne. Mietimme Koppiksen kanssa miten saisimme jalankulkijoita ja pyöräilijöitä telomaan enemmän itseään ja saapumaan Sairaustaloon korjattavaksi.

Onneksi meillä on mahdollisuus tuunailla Maattoman liikennesääntöjä tarkoituksiimme sopiviksi.

Joku tollo oli laittanut sinne sellaisen asian, kuin suojatie. Muutimme sen nimen välittömästi. Jatkossa se on vaaratie. Vaaratiellä oleva jalankulkija on autoilijoille vapaata riistaa. Voisi kuvitella, että kukaan ei astu varpaallaankaan vaaratielle muutoksen takia, mutta vielä mitä. Kaikki haluavat vaaratielle adrenaliinihuuruja hakemaan ja kilpaa autoja väistelemään.

Pyöräilijöille teimme niin monimutkaiset säännöt, ettei kukaan ymmärrä niitä edes lakimiehen avustuksella. Kun he eivät niitä tajua, ajelevat muina miehinä elvistellen vaaratielle ja ovat autoilijoille helppoja maaleja. Sokerina pohjalla, poistimme kaikki maininnat kypärästä, ettei kukaan vaan ymmärtäisi laittaa kypärää päähän. Pään vammat kun ovat Sairaustalolle niitä kaikkein tuottavimpia. Nopeutensa vuoksi pyöräilijöille tulee lisäksi pahempia vammoja kuin jalankulkijoille. Tosin jalankulkijoita on taas paljon enemmän. molempi parempi.

Mahtavaa, kun on taas saanut paljon hyvää aikaan ja Sairaustalon kassa kiittää.

16.09.2018

Sunnuntaina pitää syödä hyvin. Haggis on Maattomassa suurta herkkua. Sitä kokkaillessa tuli mieleen, että meidän ravintola pärjää loistavasti ja sinne lappaa lisää asiakkaita jatkuvasti. Annoimme sen hoitamisen hetkeksi Valtterille, sille Toukan nenässä asuvalle finnille. Yksinkertainen bisnes vaatii yksinkertaisen vetäjän.

Valtteri totesi, että ravintolabisnes on helppoa kuin heinänteko. Myydään asiakkaille sitä samaa ruokaa, mitä saavat muualtakin. Otetaan keulakuvaksi joku hipsterihörhö puolijulkkis. Sellainen joka ei ole liian suosittu, että suostuu hommaan ruokapalkalla, mutta kuitenkin niin tunnettu, että porukkaa kiinnostaa.

Revitään mukaan mikä tahansa halpiskokki, kunhan osaa sommitella ruoan hyvin ja näyttää kuulilta. Otetaan kokista kivoja, uusimman trendin mukaisia kuvia ja hehkutetaan kokkia maasta taivaisiin. Tehdään siitä stara.

Laitetaan ravintolan hinnat niin korkeaksi ja annokset niin pieniksi, että juuri ja juuri vältymme kuolemasta nauruun.

Loppu onkin kassan kilinää.

15.09.2018

Lauantaipäivän kävelyllä ei saa muuta kuin suihkun ja jalat kipeäksi. Koska ostimme koppiksen kanssa Sairaustalon osuuksia mukavan kasan, pitää meidän osaltamme huolehtia, että niillä riittää asiakkaita. Kenkätehtailulla kannamme oman pienen kortemme kekoon.

Meidän kenkätehdas, Monos, on jo pitkään tehnyt vain kenkiä, jotka aiheuttavat käyttäjilleen kaikenmaailman kipuja koipiin, ollen silti Maattoman suosituin kenkämerkki. Resepti on ihan yksinkertainen.

Teemme kenkiä, joissa kantapää on korkeammalla kuin päkiä. Onhan se nyt ihan selvää, että jos jalan asento ei ole luonnollinen, tulee ongelmia. Perustellaan se tietenkin sillä, että sinne kantapään alle mahtuu enemmän vaimennushöttöä tai että naisella se olisi jotenkin hienoa. Ja homma uppoaa kansaan kuin häkää.

Toinen simppeli homma on kengän etupää. Koska jalka on muodoltaan sellainen liikenteessä näkyvä kärkikolmio, eli levenee etupäätä kohti, tehdään kengistä pyramideja, eli niiden vastakohtia ja laitetaan ne kapenemaan kärkeä kohti. Silloin jalat pikkuhiljaa puristuvat uuteen muotoon, vähän kuin muotissa. Ongelmia siitäkin tulee aivan varmasti. Tämäkin on sairaan helppo perustella, kuka nyt räpylöiden näköisiä kenkiä haluaisi pitää.

Monos – ja Sairaustalon kassa kiittää.

14.09.2018

Maattomaan on syntynyt lukematon määrä puljuja. Luonnollisesti niille on syntynyt virtuaalinen kirpputori, mistä kuka vain voi ostaa käytettyjä osuuksia puljuista. Koska meillä on Toukan kanssa läjäpäin käyttämättöminä lojuvia nahkoja meidän konsulttifirmassa, ajattelimme ostaa niillä puljuosuuksia. Jos oikein innostumme, niin kokonaisia puljuja.

Ennen ostamista mietimme toki miksi jotain puljua ostaisimme. Ajattelimme kertoa ne mietinnät teillekin. Tietenkin vasta sen jälkeen, kun olemme ensin itse ostaneet riittävästi arvioitavan puljun osuuksia. Eihän kukaan täysjärkinen nimittäin kerro mitään ostoarvioita muille ennen kuin on itse ne hyödyntänyt, paitsi tietenkin ne turskantarjoajat, joita jossain toisissa maailmoissa kutsutaan analyytikoiksi. Ovat sen verran fiksumpia kuin asiakkaansa, että jättävät hyödyntämättä omia arvioitaan, koska tietävät ne turskaksi.

Nyt asiaan. Ensimmäisenä arvioimme torilta löytyvän Sairaustalon.

Tämä toimiala on meidän lemppari yksinkertaisessa neroudessaan. Sairaudet on ehtymätön luonnonvara. Niin kauan kuin on eläviä olentoja, on myös sairauksia. Jos ei niitä oikeita, niin ainakin luulosairauksia.

Jo pelkkä puljun nimi Sairaustalo kertoo sen omistajiensa neroudesta. He eivät edes yritä tehdä ihmisistä terveitä, vaan hoitavat vaan niitä sairauksia. Kun yksi sairaus saadaan hoidettua, kohta tilalle tupsahtaa toinen. Eivätkä kerro mitään sellaista asiakkaille, millä asiakkaat voisivat oikeasti välttää sairaudet. Jos joku sellaista kehtaa kertoa, lyttäävät ne julkisuudessa ilman tieteellistä faktaa olevaksi huuhaaksi. Ja hyvällä menestyksellä.

Toinen huomionarvoinen seikka on se, että oikeasti heidän paras kumppani on julkinen sairaudenhoito. Vaikka Maattoman julkiset sairauskeskukset ovat melko tyhjiä, on niiden laatu niin paskaa, että mikä tahansa niiden kanssa kilpaileva yksityisessä omistuksessa oleva pulju saa toimintansa näyttämään laadukkaalta minimikustannuksin. Niinpä Sairaustalolla on hyvä maine mitättömällä panostuksella ja ne voi lypsää nahkoja omistajille sitä mukaa kun juhlimiselta jotain jää.

Pahimmat riskit liittyvät noihin samoihin seikkoihin. Bisnes loppuu samantien, jos ihmiset rupeavat pitämään itsensä terveinä. Sitä ei kuitenkaan tule koskaan tapahtumaan, koska ihmiset ovat laiskoja ja terveenä pysyminen vaatii työtä ja on vielä melko tylsää. Tämä riski ei varmasti tule koskaan toteutumaan.

Jos julkinen sairaudenhoito yksityistettäisiin, seuraisi siitä se, että ihmiset ymmärtäisivät kuinka paska laatu yksityisellä sektorillakin on. Se taas johtaisi kustannustason nousuun, kun laatua pitäisi parantaa. Jäisi vähemmän rahaa juhlimiseen ja omistajille. Tämäkään riski ei tule todennäköisesti koskaan toteutumaan, koska Maattomassa kukaan Tolppamäen tollo ei tiedä asioista yhtään mitään, joten niiden päät on helppo kääntää pohjoisen saunassa muutaman illan juhlimisen jälkeen. Kansa tietää vielä vähemmän, joten heille voi vilauttaa kuinka kallista yksityinen sairausbisnes on, tietenkin niillä luvuilla, mitkä olisi laadun parantamisen jälkeen.

Tulevaisuudessa pahin uhka on ihmisten muuttuminen roboteiksi, mutta sekin hoidettaisiin vain sillä, että vaihdetaan laitteet samoiksi, mitä nykyään on autokorjaamoilla. Eikä ne robotit tarvitse laatua, kun eivät osaa valittaa.

Ähäkutti, ostimme jo, nyt on sinun vuoro.

13.09.2018

Maaton on iso maa. Etelässä on lumetonta ja pohjoisessa ikiroutaa. Pohjoinen ei kiinnosta ketään, muulloin kuin parina viikkona vuodessa, kun etelän ruuhkalahkeet viilettävät pohjoiseen rentoilemaan tai leikkimään supersankaria.

Kovakuntoisimmatkin supersuorittajat kuitenkin näyttävät nokkaansa ulkoilmassa vain muutaman kilometrin säteellä lämpimistä mökeistään. Se kun riittää mainiosti vakuuttamaan kaikki kaverit siitä kuka on kingi.

Koska ketään ei oikeasti kiinnosta mitä sen muutaman kilometrin päässä mökistä on tai mitä siellä tapahtuu, me voimme Koppiksen kanssa hyödyntää niitä maita ja mantuja meidän konsulttibisneksissä miten huvittaa.

Pitää vain keksiä miten saamme ne etelän ruuhkalahkeet kustantamaan meidän bisnekset, jotta poistamme sellaisen ikävän asian kuin riski.

Ensiksi meidän pitää laajentaa turskabisnestä kattamaan muutama muukin kalalaji. Ihan vaan siksi, että pohjoisen järvissä ei kasva turskaa, koska se elää vain suolaisissa vesissä.

Ensin tosin mietimme, että kippaisimme järviin suolaa ja sen jälkeen ronttaisimme sinne turskaa kasvamaan, mutta tarkemmat laskelmat osoittivat, että on kannattavampaa rontata sitä suolaa maanteille ja pyörittää maailman turhinta tiensuolausbisnestä (josta voin kertoa myöhemmin), joten päädyimme laajentamaan kalavalikoimaa.

Lohi ja taimen. Valitsimme saman tien kaksi. Samalla vaivalla saimme homman näyttämään ammattimaiselta. Kasvavat kuten turska, asuvat lätäköissä, molemmat ui, niillä on evät ja maistuvat hyvältä. Kansa suorastaan rakastaa mässytellä niillä. On pohjoisessa muitakin hyviä kalalajeja, mutta ruuhkalahkeet ei tunne niitä, emmekä viitsi opettaa heitä, saattaisivat vielä oppia ajattelemaan itse.

Uskottelemme ruuhkalahkeille, että pohjoisen kalat ovat kuolemassa sukupuuttoon. Todistamme sen viemällä muutaman silmäätekevän kalastamaan parille lätäkölle, josta pohjoisen jussit ovat normitapaan ryöstökalastaneet paukuilla ja verkoilla kaikki pikkusormea isommat kalat pois. Vetäessään vesiperää ne silmäätekevät ottavat asiakseen turvata pohjoisen kalakannan ja kääntävät kaikki Tolppamäen tollot kannattamaan massiivisia tukiaisia kalaistutuksille. Siis meidän konsulttifirmalle.

Aiemmin olemme jo hommanneet kaikkien mahdollisten kalavesien kalastusoikeudet meidän firmalle. Sen jälkeen me rahastamme tutkimalla mitkä kalalajit ovat kuolemassa. Tietenkin lohi ja taimen. Kerromme, että paras tapa hoitaa kalakantaa on istuttaa niitä jatkuvasti lisää, koska ruuhkalahkeet kalastavat niitä aivan liian paljon samalla kun kiikuttavat kahmalokaupalla valuuttaa pohjoiseen. Oikeasti alle prosentti kaloista päätyy ruuhkalahkeiden pöytiin. Paikallisten annamme kalastaa ilmaiseksi omaan tarpeeseen, jotta he pysyisivät tyytyväisinä, joten vajaa kymmenys syödään paikallisten toimesta. Loput n. 90% meidän firma myy etelään ruuhkalahkeille.

Loistobisnes etten sanoisi. Ensin ruuhkalahkeet rahoittavat meidän raaka-aineen, eli fisut. Sen jälkeen vielä maksavat ronskisti siitä, että saavat syödä ne.

Konsulttibisnes on kannattavaa ja monimuotoista, kalojen lisäksi siellä pohjoisessa on muutakin mielenkiintoista, joista voimme ehkä kertoa lisää tulevaisuudessa!

12.09.2018

Meidän konsulttifirman päätuote on turska. Kerroimme aiemmin miten saamme myytyä sen turskan kahteen kertaan. Bisnes on todella kannattavaa, mutta aina me haluamme myydä enemmän. Emme ole vielä keksineet miten sen yhden turskan voisi myydä kolmannenkin kerran, joten vaihtoehdoksi jää myydä kappalemäärältään enemmän tai nostaa hintaa.

Myyntimäärän nostaminen kuulostaa aivan liikaa työnteolta, joten keskitymme miettimään miten hintaa voisi nostaa tai saada asiakas ostamaan kolmannen kerran samalla vaivalla.

Aika monen meitä simppelimmänkin hemmon tutkimusten perusteella fysiologiset tarpeet ovat melko perushuttua ihmisille. Vaikuttaisi siis vahvasti siltä, että ensisijaisesti ihmiset haluavat ja pyrkivät pysymään hengissä. Siis terveinä.

Maattomassa kaikki ovat jo aika terveitä, onhan meillä terveyskeskusten sijaan sairauskeskuksia, jotka nekin ovat lähes tyhjiä. Silti kaikki kuolevat joskus. Siinä on meidän sauma tienata lisää. Voimme sittenkin myydä sen saman turskan kolmannen kerran.

Lisäämme turskatoimitukseen oheisen viestin:

Turska tappaa!

Kiitoksia tilauksestanne ja arvostuksestanne konsulttifirmaamme kohtaan. Toivottavasti nautitte kaikista niistä makuelämyksistä, joita juuri toimittamamme, markkinoiden tyhjänpäiväisin turska teille tarjoaa.

Koska arvostamme asiakkaitamme ja toivomme heidän ostavan turskansa jatkossakin meiltä, haluamme pitää teidät ajan tasalla kaikista turskan käyttöön vaikuttavista uusimmista tutkimuksista.

Juuri julkaistun tutkimuksen mukaan 100% ihmisistä, jotka ovat joskus syöneet turskaa, kuolevat. Näiden kiistattomien tulosten perusteella suosittelemme teille syömisen sijaan pelkkää turskan katselua ja sitäkin kohtuudella. Muutaman tunnin katselulla saatte varmasti tyydytettyä turskankatselutarpeenne.

Koska ymmärrämme, että katseltuanne turskaa, se on teille täysin tarpeeton, haluamme auttaa teitä ratkaisemaan säilytysongelman. Voitte vuorokauden kuluessa turskan saatuanne lähettää sen takaisin meille vain 9,99 nahalla. Lähetys- ja maksuohjeet löydätte tämän viestin kääntöpuolelta.

Kiitos ja pitkää ikää toivottaen,

Allekirjoitus.

Testeissä huomasimme, että 99,9% asiakkaista palauttaa turskan ja voimme myydä saman turskan vielä kolmannen kerran asiakkaan kustannuksella. Loput 0,1% kuolivat ennen kuin ehtivät tehdä palautuksen.

11.09.2018

Maattomaan on tunkua lähes yli äyräiden. Olemme tilanteessa, jossa meidän on perustettava Maattoman ensimmäinen kaupunki. Sen rakentaminen ja pyörittäminen maksaa nahkoja, paljon nahkoja. Eikä meillä ole mitään mielenkiintoa nahkoittaa sitä touhua Maattoman kassasta. Maksakoot kaupungin asukkaat itse. Ja sehän se meidän ongelma on, me olemme myös Koppiksen kanssa tuon kaupungin asukkaita. Emmekä me todellakaan aio maksaa nahan nahkaa kaupungin kassaan.

Kaupungin nahkoittamiseen pitää löytää malli, joka saa kaiken näyttämään paljon halvemmalta kuin se oikeasti on. Sen pitää myös antaa markkinointipoppoolle eväät mainostaa kaupunkia sellaisena, että kaikki haluaa sinne asumaan. Ja lopuksi sen pitää houkutella kärrylasteittain nahkoittajia, jotka haluavat syytää nahkoja kaupungin kassaan, nahkojen kuva silmissä kiiluen.

Ensimmäiseksi asetetaan verotukselle sopiva taso. Sellainen taso, että kaupunki on asukkaille aina halvimmasta päästä ja yrityksille kaikkein halvin, verrattuna tuleviin muihin kaupunkeihin. Sillä ei ole mitään väliä, että veronahat eivät tule riittämään menoihin, eivät edes lähelle. Tuolla saamme kaupungille loistavan maineen ja ne parhaimmat asukkaat.

Toiseksi perustamme kaupungille kunnon kasan firmoja, eli hienommin sanottuna konserneja. Jokainen niistä pistetään hoitamaan jotain kaupungin kontolle kuuluvaa hommaa, jota kaupunki ei halua maksaa. Eli kaikki kaupungin toiminnot. Voimme näyttää ulospäin, kuinka pienet kulut kaupungilla on. Ja kaikki uskoo.

Konserneille annetaan vain sen verran nahkoja, että saavat homman pyörimään. Kaiken lisänahkoituksen ne keräävät nahkoittajilta. Korko voi olla mitä tahansa, koska konsernin ainoa tavoite on jatkaa toiminnan nahkoittamista nahkoittajien avulla, saamatta nahan nahkaa kaupungin kassasta. Nahkoituksen vakuudeksi kaupunki antaa pääsääntöisesti maata, silloin kun kauniit sanat eivät riitä.

Vakuuksissa piileekin koko homman nerokkuus. Kaupungin kaavoitusmonopoli on ystävämme. Ne vakuudet hoidamme kaavoituksella sellaisiksi, että niillä on mahdollisimman paljon arvoa, mutta kuitenkin niin, ettei niille rakenneta mitään sinä aikana, kun ovat vakuutena. Niitä vastaan konsernit pumppaavat nahkoja nahkoittajilta niin kauan kuin mahdollista.

Lopulta tulee hetki, että nahkoittajat ilmoittavat, että vakuudet eivät enää riitä, lopettavat nahkoituksen ja rupeavat karhuamaan nahkojaan takaisin. Eipä hätää, annamme heille ne maat, jotka olivat vakuutena ja kuittaamme sillä koko homman. Kaikki ovat tyytyväisiä – hetken.

Heti kuittauksen jälkeen kaavoitamme maat vauhdilla joutomaaksi, jolle ei saa rakentaa yhtään mitään. Kun niiden arvo on romahtanut, pakkolunastamme ne takaisin kaupungille tulevan kasvun turvaaminen perusteena. Perustamme uuden konsernin konkurssiin menneen tilalle, hoitamaan samaa hommaa. Kaavoitamme lunastetut maat uudestaan, jotta niiden arvo on taas pilvissä ja aloitamme saman kierroksen alusta.

Kaupunkilaiset eivät koskaan joudu maksamaan yhtään mitään. Ne näennäiset veronahat voimme Koppiksen kanssa rällätä miten haluamme. Mukaan kekkereihin kutsumme ne fiksut kaupunkilaiset, jotka ymmärtävät mistä on kyse ja ovat hiljaa, eivätkä arvostele kaupungin johtoa, eli meitä. Eivät arvostele, koska tietävät, etteivät koskaan joudu maksumiehiksi. Ne tollot, jotka arvostelevat, eivät selvästikään tajua mistä on kyse. Mutta heitäkin tarvitaan maksamaan ne meidän bileet.

10.09.2018

Nyt kun olemme saaneet sopimusasiat kuosiin, meidän pitäisi enää valita kuka palkataan ensimmäisenä. Sen tiimoilta soittelimme jokuseen nupinmetsästyspuljuun. On ne kyllä totaalisen kujalla siitä miten noita rekryhommeleita puuhastelevat.

Ensiksi se koko projektin kesto. Jokainen niistä helppoheikkien vetämistä puljuista väittää, että sen yhden jantterin tai tantterin palkkaaminen kestäisi ainakin kaksi tai kolme kuukautta. Vähän sama, kuin palokunta sanoisi, että tullaan ehkä kuukauden päästä, jos se teidän tönö kytee vielä silloin.

Toiseksi se testisälä mitä tyrkyttävät. Ihanko oikeasti sitä kannattaa asiakkaalle sanoa, että me ei osata tätä meidän hommaa ja sen takia laitetaan jokainen tyyppi tekemään epämääräisiä testejä, jotka ei lopulta kerro yhtään mitään siitä kannattaako sitä tyyppiä palkata vai ei. Toisaalta ovat kyllä sen verran viisaita, että kokeilevat onko asiakas niin tollo, että menee koukkuun ja maksaa tuosta roskasta jotain. On niillä ainakin hauskaa ollut, kun ovat testejä viritelleet.

Kolmanneksi eivät ole vissiin koskaan kuulleet sanaa koeaika. Väittävät nimittäin, että jonkun palkkaaminen olisi iso riski. Toukan kanssa emme kumpikaan keksineet mitään palkkaamiseen liittyvää riskiä. Mehän voidaan monottaa se jantteri tai tantteri ensimmäisten kuukausien aikana pois koska lystätään, jos naama ei miellytä tai homma ei pelitä. Ja sittenkö meidän pitäisi ihan aikuisten oikeasti maksaa maltaita siitä, että joku nysvää sen palkkaamisen kanssa yhtä kauan kuin on tuo koeaika.

Tulimme siihen lopputulokseen, että noita käyrähakupuljuja käyttävät sellaiset dirikat, jotka ovat laiskoja tai hiukan tyhmiä. Sen lisäksi ne esittävät tärkeämpiä kuin ovat, niillä on mukamas niin kiire, etteivät itse ehdi, eikä kalenteristakaan oikein löydy aikaa haastatteluille. Oikeasti ne on niin tolloja, etteivät edes tiedä mihin hommaan ovat tyyppiä palkkaamassa tai minkälaista tyyppiä etsivät. Onneksi niitä on kuitenkin olemassa.

Päätimme Toukan kanssa laittaa tuollaisen palkkauspuljun perustamisen työlistalle. On se sen verran hauskaa bisnestä. Saa keksiä mitä tahansa järjetöntä ja aina löytyy joku joka haluaa siitä maksaa.

Palkkauksen hoidamme laittamalla pari mainosta ja päivämäärän, jolloin meitä saa tulla tapaamaan ilman mitään hakemuksia. Kätellään kaikki, siirretään sen perusteella ulos ja sisään jonoon. Ulos jonossa oleville sanotaan näkemiin ja sisään jonossa olevilta kysytään paljonko haluavat liksaa. Halvin tarjous pääsee duuniin, loput taalajärjestyksessä jonotuslistalle, josko halvin saa monoa koeaikana.

09.09.2018

Turskakauppa vetää kuin häkää ja meillä on Koppiksen kanssa ongelma. Pitäisi palkata lisää duunareita. Meidän firmalla on aina tarjolla ilmaista hapansilakkaa turskahyytelöllä ja kuohukermalla ja lisäksi se on niittänyt sen verran loistavasti mainetta ja kunniaa, että duunareita olisi tarjolla enmmän kuin laki sallii.

Silti meillä on ongelma. Emme halua, että kilpailijat saavat tietää meidän turskakaupan salat, vaikka kaikki oikeasti tietää siitä kaiken jo nyt. Uskottelemme kuitenkin itsellemme, että kukaan ei tiedä, koska se saa meidät tuntemaan tärkeämmiksi ja fiksummiksi kuin me oikeasti olemme.

Tulimme siihen tulokseen, että ensin palkkaamme juristin. Sellainen pykälävelho, joka kirjoittaa sellaisia sopimuksia, joista kukaan ei ymmärrä mitään. Koska porukka ei kehtaa tunnustaa sopimuksen siansaksan aiheuttamaa ymmärtämättömyyttä, pitävät he meitä äärettömän älykkäinä ja tekevät mitä käskemme, koska luulevat että sopimuksessa sanotaan niin. Oikeasti siellä ei sanota yhtään mitään.

Juristin sopimusta tehdessämme tajusimme virheemme. Tarkemmin ajateltuna olemme olleet tyhmiä kuin saappaat. Tottakai haluamme, että kilpailijat saavat tietää meidän kaikki salat, koska silloin me ohjaamme sitä mitä turskakaupassa tapahtuu. Me emme halua, että muut kuin kilpailijat saavat tietää ne meidän salat. Jos saavat, ne huomaavat kuinka hyvä bisnes turskakauppa on ja tulevat pilaamaan koko markkinan. Ja niitä muita on tsiljoona kertaa enemmän kuin kilpailijoita.

Meidän pitää allekirjoituttaa jokaisella duunarilla sopimus, joka pakottaa tai jos se on laitonta, ainakin laillisesti kannustaa lirkuttelemaan meidän salat kilpailijoille. Sen lisäksi sen pitää pakottaa heitä kertomaan meidän ei kilpailijoille mukamas salaisuutena toreilla ja turuilla, kuinka paska bisnes turskahimmeli on. Ja sanktioiden sijaan sopimukseen kuuluu bonuskäytäntö onnistuneesta lirkuttelusta.

Juristi pitäkööt huolen, että tuo sopimus on ainoa, joka jokaisen duunarin on pakko ymmärtää.

08.09.2018

Lauantaiaamu Koppakuoriaisen elämässä. Hetki, jolloin heti silmien auettua tunnustelen kuinka mukavat juhlat eilen oli. Väsyttää, mutta ei päänsärkyä. Melko normaalit siis. Ei tylsää, vaan kohtuullisen viihtyisää.

On kahdenlaisia juhlia. Niitä jotka ovat osallistujilleen halpoja, tai ilmaisia, joissa pidetään hauskaa – siis oikeasti hauskaa. Sitten on niitä, jotka maksavat maltaita, joissa pönötetään hillitysti, eikä kenelläkään ole hauskaa.

Ensimmäinen on meidän kielellä hauskotus ja toinen haukotus.

Kumpaakin tarvitaan, joten Toukan kanssa olemme järjestäneet molempia iät ajat.

Haukotuksen konsepti on yksinkertainen. Hankimme kasan mahdollisimman kuuluisia henkilöitä puhumaan niitä samoja asioita, mitä he puhuvat muuallakin. Osallistujat saavat katsoa ja kuunnella puhujia samassa tilassa, jotta voivat kehua kavereilleen nähneensä julkimot livenä. Oikeasti he ovat nähneet heidät isolta näytöltä ihan samalla tavalla kuin videoltakin.

Haukotus hivelee osallistujien egoa niin paljon, että maksavat näkemisestä mitä tahansa. Tai uskottelevat yksinkertaisille pomoilleen, että heidän egon hively olisi firmalle jotenkin tuottavaa. Ei ole. Mutta meidän kannalta se on onneksi kallista. Osallistujat olemme luokitelleen asiakasryhmään nimeltä helpot. Ja niitä riittää. Tuottokin on kiva.

Hauskotuksen konsepti on vieläkin yksinkertaisempi. Jokaisen haukotuksen jälkeen käytämme koko tilaisuuden tuoton juhlien järjestämiseen. Järjestämme niin massiiviset juhlat kuin haukotuksen tuotolla saa. Osallistuminen ei maksa mitään ja sisään pääsee vain kutsulla. Osallistujat kuuluvat kohderyhmään “riittävän simppelit ostaakseen turskaa”.

Kutsun hauskotukseen saa ainoastaan anomalla sitä meiltä. Eikä se todellakaan ole ilmaista. Anomuksen voi lähettää vain maksamalla anomusmaksun. Juhlien järjestäminen maksaa osallistujaa kohden saman, kuin on anomusmaksu. Koska hyväksymme vain joka kymmenennen anomuksen, saamme pienen ja kohtuullisen tuoton jokaisesta hauskotuksesta.

Hauskotuksen tuotoilla pidämme hauskaa.

Jälkikäteen myymme kaikille osallistujille turskaa.

07.09.2018

Sain hiljattain flunssan. Sellaisen todella pahan, jota sairastaessa on pakko voivotella itselleen omaa eloaan. Mietiskelin samalla miten fiksusti Maattomassa on nämä terveyshommelit ja -himmelit hoideltu, verrattuna vaikka joihinkin ulkomaailman “hyvinvointivaltioihin”.

Ensinnäkin terveyskeskukset on turhia. Piste. Sen kertoo jo nimikin. Miksi kukaan täysjärkinen rakennuttaa keskuksia terveille? Käy järkeen, jos lähes kaikki kansalaiset ovat sairaita ja ne vähäiset, valtavirrasta poikkeavat yksilöt, eli terveet, halutaan eristää muusta kansasta. Maattomassa näin ei ole. Maattomassa suurin osa on terveitä.

Maattomassa on sairauskeskuksia.

Terveet meillä on tapana pitää muualla puuhastelemassa mitä mieleen juolahtaa. Jos pikkulentsu yllättää, eikä muuta keksi, aina voi kotona parannellessa perustaa vaikka ammattiyhdistyksen. Mutta melko harvalle tulee mieleen käväistä sairauskeskuksessa voivottelemassa jonninjoutavia.

Sairauskeskuksiinkaan emme oikeasti halua ketään. Eikä sinne kukaan halua tulla. Ei ole kovin hienoa kehuskella kaverille olleensa sairauskeskuksessa. Vähän sama kaiku kuin on ollut leprasiirtoloilla. Jos sairauskeskukseen joku tulee, on hän ihan oikeasti sairas. Niinpä suurin osa sairauskeskuksista on tyhjiä ja niitä käytetään esimerkiksi pallopöllöjen koulutuskeskuksina.

Koska kukaan ei halua tulla sairauskeskuksiin, vaan pysyä terveinä, kaikki keksii kilpaa keinoja millä pysyä terveenä. Kaikki voi hyvin ja me voimme Koppiksen kanssa törsätä käyttämättä jääneet veronahat johonkin kivaan.

Eikä tarvinnut tehdä muuta kuin vaihtaa yhden keskuksen nimi.

Melko sairasta.

06.09.2018

Työ on jotain kummallista syötävää, joka maistuu samalta kuin greippihapansilakkamehu. Joskus se voi ehkä mahdollisesti olla jopa jotain oikeaa tekemistä ja mukavaa.

Olemme Toukan kanssa melko huolissamme siitä, että joku saattaisi oikeasti haluta tehdä työtä. Maattomassa sellainen ei käy päinsä. Ei vaan käy. Asialle on tehtävä jotain ja heti.

Perustamme ammattiyhdistyksen.

Sen tehtävä on varmistaa, ettei kukaan ikinä uneksi tekevänsä työtä. Työn tekemisen sijaan kaikkien pitää uneksia siitä, ettei tarvitse tehdä töitä. Voiko helpompaa tehtävää olla. Eihän kukaan koskaan muutenkaan unelmoi työstä, jos vaihtoehtona on olla tekemättä.

Jos kuitenkin joku harhautuu ja saa päähänsä, että pitäisi tehdä työtä, ammattiyhdistys rientää apuun.

Uskottelemme eksyneille lampaille, että me pidämme niiden puolia.

Oikeasti me nyhdämme niiltä oravannahat, sijoitamme sitä eteenpäin, mälläämme sillä kunnon lounaita ja muutenkin pistämme sitä haisemaan niin paljon kuin ikinä keksitään. Verovapaasti tietenkin.

Kun joku joskus huomaa, ettei sitä rahaa oikeastaan käytetä mihinkään, millä ne duunarit saisivat lisää liksaa, syytämme siitä niitä firmoja, jotka maksavat niille duunareille niin vähän, ettei ammattiyhdistyksellä riitä rahat kunnon juhliin.

Kun firmat säikähtää älämölöä, ehdotamme niille, että olemme hiljaa, jos firmat kerää nahat meidän puolesta, jolloin duunarit ei tajua kuinka paljon ne syytää meille nahkoja. Ja kun ne ei sitä tajua, me voimme kerätä isomman osan nahkoja duunarien palkoista ja luvata firmoille, ettemme pidä älämälöä, jolloin niiden ei tarvitse maksaa niin paljon duunareille. Kätevää.

Lopulta meillä on ammattiyhdistys, joka lupaa duunareille, että kohta ne voisivat tehdä unelmoimaansa työtä ja saada siitä niin huimaa liksaa, ettei niiden enää tarvitse tehdä työtä, josta ne unelmoi.

Oikeasti duunarit tekee edelleen työtä josta ne ei unelmoi, liksalla joka on niiden mielestä liian pieni ja maksavat jäsenmaksuja ammattiyhditykselle, jonka massit pullottaa niin, että Roope Ankkakin olisi kateellinen.

Miksi kukaan ikinä perustaa yrityksiä, kun oikeasti kaikkien kannattaisi perustaa ammattiyhdistys.

05.09.2018

Nostimme aiemmin Koppiksen kanssa meidän konsulttifirman tuhkasta, kun rupesimme myymään turskaa. Siitä tuli meille pieni ongelma. Meillä ei nimittäin ole turskaa, emmekä siis voi myydä yhtään mitään. Tai niin me ensin luulimme. Otimme yhtenä iltana paprikasipulisimaa ja oivalsimme taas jotain uutta.

Mukavampi on myydä ei-oota kuin olla myymättä oota.

Koska meillä ei ole turskaa mitä myydä, meidän kannattaa edelleen myydä turskaa. Kun joku asiakas ostaa meiltä sitä olematonta turskaa, kerromme, että meillä on ongelma, koska sitä turskaa ei ole.

Samalla hetkellä siitä meidän ongelmasta tuleekin asiakkaan ongelma.

Asiakas haluaa turskaa, jota se osti meiltä, jota meillä ei ole, joten asiakkaalla on ongelma, johon me voimme myydä ratkaisun. Hankimme asiakkaalle turskaa, jonka aiemmin myimme asiakkaalle. Ensin asiakas maksaa meille siitä turskasta, jonka me myimme ja sen jälkeen asiakas maksaa meille siitä, että hankimme sen turskan, jonka hän meiltä osti.

Turskakauppa kannattaa!

04.09.2018

Tänään Maattomaan perustetaan puuttuva puolue. Se toinen turha puolue.

Tämä puolue tekee ja päättää asioista aina toisella tavalla kuin se toinen turha puolue. Tai niin se ainakin luulee, totuus on yleensä jotain muuta.

Puolue hyväksyy aina kaiken, paitsi sen mitä se vastustaa, tai mistä on sille haittaa. Turhista asioista se ei välitä mitään. Koska se hyväksyy aina kaiken, paitsi turhan, on kaikki asiat sen mielestä turhia. Paitsi ne jotka eivät ole turhia ja jotka se hyväksyy.

Se tietää omasta mielestään aina mitä tuleman pitää ja tekee kaiken aina ennen muita. Siitäkin huolimatta, että Maattomassa ei ole aikaa, eikä tulevaa.

Puolue ei toisaalta tiedä yhtään mitään, joten tälläkin puolueella on toivoton, joka valaa toivoa sen jäseniin ja kertoo jäsenille, mitä heidän tulee haluta toivoa, jotta Toivoton voisi päättää mitä sen jäsenet toivoo. Näin toivottomasta tulee toivottu, josta kehkeytyy toivo, joka ei koskaan toteudu.

Tavoitteena on aito kansanvalta, jossa Toivoton yksin päättää mitä kansa toivoo päättävänsä. Puoluetoiminta on hyvin yksinkertaista.

Eläköön kansa!

Puolueen nimeksi tulkoon Etukeno.

03.09.2018

Ajattomassa Maattomassa on tietenkin myös museo. Vaikka se kuulostaakin hieman koukeroiselta, koska museoissa on aina jotain mennyttä. Eikä Maattoman museossa voi olla mitään mennyttä, koska siellä ei ole aikaa, menneisyyttä, eikä tulevaa.

Tarkemmin ajateltuna museo ei ole yhtään koukeroinen. Maattoman museo on ajattomien ajatusten keskus. Jokainen Tolppamäen tollo tulee sinne vuorollaan päästämään suustaan kaiken sen tollouden, jonka kansa heidän suustaan haluaa kuulla.

Ei mitään. Ei yhtään mitään.

Kansa ei halua kuulla Tolppamäen tolloilta yhtään mitään. Mikä on tolloille vain ja ainoastaan hyvä asia, koska heillä ei ole päässään yhtään mitään. Eikä varsinkaan ajattomia ajatuksia. He tulevat museoon sanomaan – ei mitään. Lopputulos olisi tosin sama, vaikka he sanoisivat jotain, koska Tolppamäen tollojen sanomiset kun eivät koskaan muutenkaan tarkoita yhtään mitään. Onneksi kaikki pääsevät helpommalla, koska jopa tollo ymmärtää olla museossa sanomatta mitään.

Maattomassa on siis museo, jossa ei ole mitään.

02.09.2018

Jokseenkin omituista, miten niinkin ajaton olemattomuus kuin aika sääntelee joidenkin otusten eloa. Maattomassa ei ole kelloja. Koska ei ole kelloja, ei ole myöskään aikaa.

Päivä alkaa silloin, kun se kullakin alkaa. Ja päättyy, kun on päättyäkseen. Ei kellolla tai ajalla ole mitään tekemistä sen kanssa.

Kello ei edes kerro ajasta yhtään mitään. Se kertoo vain miten numerot vaihtuvat jossain rakkineessa, minkä joku on ristinyt kelloksi. Ja jossain kokonaiset maailmat sinkoilevat päättömästi paikasta toiseen niiden numeroiden opastamana. Niin päätöntä ei ole edes Maattomassa.

Ja sitten ne typerät sanonnat, että aika on rahaa tai kortilla, tai että sitä ei olisi tarpeeksi. Kun ei sitä koskaan ole edes ollut. Kaikki mitä tapahtuu, tapahtuu nyt, ei eilen, eikä kohta. Vaan nyt. On vain tämä hetki. Ei mitään aikaa.

Tämä hetki on jossain tulevaa ja jossain mennyttä. Mutta ei aikaa. Vaan nyt. Kuka tollo edes pitäisi ranteessaan jotain rakkinetta, josta voisi aina lukea sanan nyt. Paitsi ne muutama miljardi tolloa jossain pallolla nimeltä maa, jotka lukee siitä jotain turhia numeroita.

Maattomassa ei ole tolloja (paitsi ne 200 kansan valitsemaa Tolppamäellä).

Niinpä Maattomassa on aina nyt.

 

01.09.2018

Maattomassa pitää olla armeija. Tietenkin. Kukas meidän virtuaalimaatonta muuten puolustaisi. Isänmaattoman puolesta.

Koska Maattomassa ei ole massia, millä armeijan voisi perustaa, meidän tarvitsee hieman soveltaa. Maattoman armeija on kasviarmeija. Se lisääntyy itsestään. Kunhan kukaan ei kitke sitä.

Eikä kukaan uskalla. Koska Maattoman armeija on mahtava. Ja se kasvaa hamaan tappiin. Jos kukaan ei puolusta Maatonta sen armeijalta, se valtaa koko maattoman.

Se syö lihaa. Ainoastaan lihaa. Pelkästään lihaa. Vihulaisen lihaa.

Niin kuin lihansyöjäkasvit tekevät.

Maattoman mahtavin armeija.

 

31.08.2018

Maattomasta puuttuvat puolueet. Asia on heti laitettava kuntoon. Tarvitaan vain kaksi puoluetta, joista toinen on turha ja toinen turha. Kukaan ei kuitenkaan saa koskaan tietää kumpi on turha.

Tänään perustetaan puolueista toinen. Se turha.

Kun on vain kaksi puoluetta, toinen voi vetää vasemmalle ja toinen oikealle, tai pohjoiseen ja etelään, tai sisään ja ulos, tai suokoisopeltoon ja pois, tai kumpikin valitsemaansa suuntaan. Samaan suuntaan ne ei tietenkään koskaan vedä, omasta mielestään.

Tänään perustetaan se, joka vetää toiseen suuntaan kuin toinen.

Puolue vastustaa kaikkea. Ihan kaikkea. Paitsi niitä juttuja, joista se hyötyy. Se haluaa vallan kansalle. Koska sen jäsenet ovat Maattoman olemattomia kansalaisia, se haluaa vallan jäsenilleen. Siis kansalle.

Koska kansalle pitää kertoa mitä se haluaa, jotta se voi sitä haluta ja päättää, että saa haluamansa, jonkun pitää se sille kertoa. Puolue ei sitä voi kertoa, koska puolue ei voi puhua. Puolueella pitää siis olla keulatonkuva, joka kertoo kansalle mitä kansa haluaa ja mitä kansan pitää päättää.

Puolueella on keulakuvana pomoton. Kaikki mitä kansa haluaa ja mitä se päättää tulee siis pomottoman suusta. Puolueen tavoite on tehdä toisesta puolueesta turha. Jotta se siinä onnistuu, sen pitää varmistaa, että kansa voi päättää mitä pomoton sanoo ja että pomoton voi sanoa mitä kansa haluaa päättää.

Tavoitteena on aito kansanvalta, jossa yksin vain pomoton päättää mitä kansa haluaa päättää.

Eläköön kansa!

Puolueen nimeksi tulkoon Takakeno.

30.08.2018

Tänään teemme Koppiksen kanssa historiaa ja nostamme meidän konsulttifirman Maattoman virtuaalisesta tuhkasta. Kohta se kukoistaa kampelapuun alla täyden tähtipallon loisteessa.

Oivallettiin nimittäin, että kaikki kilpailevat konsulttifirmat myy ihan mitä vaan. Ne kysyy asiakkaalta mitä asiakas haluaa, eikä asiakas lopulta koskaan tiedä mitä haluaa. Niinpä ne kertoo asiakkaalle mitä hän haluaa ja myyvät sen.

Ja lopputulos on aina pettymys.

Asiakkaalla oli oikeasti ongelma, vaikka ei sitä tiennyt ja kun sille myytiin ratkaisu siihen konsultin keksimään ongelmaan, eli jotain muuta kuin ratkaisu siihen oikeaan ongelmaan, lopputulos on aina pielessä, eli asiakas saa aina jotain mitä ei halunnut ja on tyytymätön.

Niinpä meidän konsulttifirma ei myy asiakkaalle ratkaisua mihinkään ongelmaan. Ei meidän konsulttien keksimään, eikä asiakkaan oikeaan ongelmaan. Ja meidän asiakas on aina tyytyväinen, koska saa juuri sitä mitä kerrotaan.

Me myydään asiakkaalle turskaa.

29.08.2018

Hamppuköyttä, polyesterinarua, villalankaa, ristilukin seittiä, kuminauhaa ja kolmihaarakehrääjän roikkonarua. Eiköhän noilla saada sidottua ihan mitä vaan. Ja niin, että pysyy. Ei karkaile nesteet, eikä esteet. Eikä edes Toukka pääse rällästämään tai päästämään karkuun mitään mitä olen sitonut.

Aloitin näes rankat toimenpiteet Maattoman pelastamiseksi. Maatonta uhkaa suurin mahdollinen katastrofi. Sinne uhkaa päästä ihmisiä. Ihmisten ilmestyminen on varma tuhon alku.

Miksi se ihminen tänne Maattomaan halajaa? No tietenkin koska siellä on hiiltä. Ilman hiiltä ei ole ihmistä, joten se hiili on niille elintärkeää. Ne tarvitsee hiiltä ihan kaikkeen. Missä hiiltä, siellä ihminen ja siellä tuho.

Pelaan siis varman päälle ja estän ihmisiltä hiilen saannin. Sidon kaiken hiilen niin tiukasti, ettei edes Toukka pääse sitä käpistelemään, vaikka olisi juonut Hiivahillerin voimajuomaa.

Hiilensitomistalkoisiin hep hep.

28.08.2018

Kohta maailma saa nauttia minun henkilöbrändistä. Toukan brändillä saat vastauksen mihin tahansa kysymykseen käsittämättömän ylivertaisen mukavalla tavalla. Ei ole sellaista asiaa, mihin Toukka ei tuo vastausta.

Toukka näyttää komealta, kauniilta ja laadukkaammalta kuin yksinäinen puikulaperuna ruohosipulin korren ja kateenkorvan vieressä tuhannen euron ravintola-ateriassa. Toukasta ei saa otettua rumia kuvia, vaikka yrittäisi.

Toukka osaa muistuttaa itsestään. Huhuilee ympärilleen ja huokuu helpotusta sitä ihaileville. Se tuo varmuutta epävarmoille ja ylistystä varmoille. Niille ketkä eivät Toukasta pidä, myötähäpeän tunne aiheuttaa omahyväistä tyydytystä takaraivon ennustaessa Toukan tuhoa. Mutta Toukka ei tuhoudu, eikä häviä mihinkään. Toukka käy ja kukkuu aina. Ja maistuu hyvälle.

On se komea brändi, ruskeassa pullossa ja kyljessä komeasti tyylitelty Toukan kuva – 38%

27.08.2018

Eloa korjataan vielä viisi päivää.

Elo on ehkä huonoimmin suunniteltu masiina, minkä tiedän. Se kestää kerrallaan vain yksitoista kuukautta ja joka vuosi sitä korjataan kokonainen kuukausi.

Maattomassa järjestetään sen vuoksi vuosittainen elonkorjuujuhla. Juhlassa ei tehdä mitään muuta kuin korjataan eloa. Jokainen korjaa oman elonsa kuluneelta vuodelta. Ja samalla vähän vieruskaverienkin, tuttujen, tuntemattomien ja ehkä muidenkin. Lopulta kaikki korjaavat kaikkien eloa. Kovaäänisesti.

Seuraavana aamuna kaikki korjaavat elon korjaamisesta aiheutuneita korjattavia.

26.08.2018

Sunnuntai on mukava päivä. Silloin voi huoletta heittää lonkkaa ja tähystää kohti taivaanrantaa, lentävää puolivillaista perusfanttia etsiskellen.

Lonkanheittokisoissa ainoa ja ainainen ongelma on kenen lonkkaa milloinkin heitetään. Kaikkien lonkat haluavat tulla heitetyksi, koska heitettävälle on taattu ikimuistoinen ilmalento taivaanrantaan ja takaisin. Taivaanrannassa taas näkee takuuvarmasti puolivillaisen perusfantin. Eikä sitä näe ihan helpolla. Jotkut eivät näe sitä koskaan elämänsä aikana.

Mutta minä näen tänään, koska olen heitettävänä.

25.08.2018

Kävimme Toukan kanssa kummallisessa paikassa. Paikka oli pullollaan tuon tuostaan erilaisempaa sortimenttia raparperilehden rullaimesta kivilohkareiden silottajaan. Hieno mestahan se oli, vietimme siellä koko iltapäivän.

En kyllä vieläkään ymmärrä, miten rakentamani kolmiväärän suoristaja oli joutunut sinne. Sain sen onneksi takaisin. Olinkin jo kaivannut sitä lukuisia kertoja, aina kun isken pääni kolmiväärän rönsyileviin antenneihin.

Kohta ovat antennit entisiä.

24.08.2018

Kisoiho liipasi luistelemaan sohvaluolaan. Eipä siinä mitään, luisteluhan on taitolaji. Varsinkin, jos luistelee mutiaisnorsun napajäällä. Mutiaisnorsun napa on jalkapallokentän kokoinen ja sillä on aina kylmä. Niin kylmä, että sen napa on aina jäässä.

Kisoihon liipaisu varmaan merkkaa sitä, että kohta tulee tornado ja ryöpyttää sata lasissa uusia tuulia Toukan ja Koppiksenkin hulppeaan tupaan. Mikäs sen makeampaa. Paitsi helmimehiläisen hunaja.

Hunajaa huiviin siis.