09.10.2018

Tajusimme aiemmin Toukan kanssa, että Maattomaan on tulossa jääkausi. Tämä ilmaston lämpeneminen on osa luonnon kieroa suunnitelmaa antaa koko tällä pienellä pallolla asuvan poppoon luulla, että ilmasto olisi jotenkin pysyvästi lämpenemässä. Paljastimme luontoäidin juonen ja löysimme historiasta faktat sille, että todellisuudessa tämä lämpeneminen aiheuttaa jääkauden Maattomassa.

Meidän pitää toimia, kun vielä on mahdollista. Sen sijaan, että yrittäisimme viilentää Maattoman ilmastoa, tavoitteenamme on varmistaa, että se varmasti pysyy lämpimänä. Tarvitsemme pattereita, paljon pattereita, todella paljon pattereita. Niin paljon pattereita, että pystymme lämmittämään kaikki Maattoman maat ja vedet.

Patterien hankinta on helppoa, ei muuta kuin lämmityskaapelia sun muuta sälää  maahan ja vesistöön sen minkä ehtii. Hieman haasteellisempaa on energian saanti tuon jokusen sadan tuhannen neliökilometrin lämmittämiseen. Mitään saastuttavaa energiaa emme käytä, koska meistä on kivempi asua puhtaassa kuin paskassa.

Ydinvoima on meillä yksi tärkeä energianlähde, mutta sen me romutamme jahka saamme muuta käyttöön. Tärkein energianlähde on säteily. Siis se auringon tuottama, suoraan tai välillisesti. Aika pieni osa auringon energiasta on saatavilla täällä maankamaralla ja tämä pirun pallo vielä pyörii, joten saamme sitäkin vähää energiaa vain puolet vuorokaudesta.

Menemme hakemaan energian avaruudesta. Siellä ei ole yötä eikä päivää, pinta-alaa on hieman enemmän kuin täällä pallolla, eikä nuo ainaiset pilvetkään häiritse. Ronttaamme avaruuteen tsiljoona energiakeräintä, pinta-alaltaan about Maattoman verran. Keräämme sen energian solmukohtiin siellä avaruudessa ja lähetämme isoina energiasäteinä Maattomaan. Täällä maan kamaralla energia valuu meidän lämmittimiin ja kohta on Maaton lämpimänä kesät ja talvet. Eikä pääse jääkausi jylläämään. Helppoa tämä energiahomma.

07.10.2018

Maattomassa kaikki toimii kuin rasvatut salamat. Universumin tehokkain valtio. Meillä on julkinen salaisuus, joka on kirjattu perustuslakiin.

1 luku

1 §

Ole laiska.

Selkeästi kirjattu, etten sanoisi. Takaa meille ylivertaisen tehokkuuden verrattuna muihin. Lisäksi tekee meistä reippaasti kekseliäimmän tai hienommalla jargonilla sanottuna innovatiivisimman kansan mitä pallomme päällään kantaa.

Miksi?

Koska laiskan on pakko keksiä aidosti ja kokonaisuuden kannalta helpompia tapoja tehdä asiat. Helpompi tapa on aina tehokkaampi, kunhan sitä tarkastellaan koko höskän kannalta. Esimerkiksi huono laatu ei tuo tehokkuutta, koska korjaamiseen kuluu resursseja. Yleensä asiat kannattaa tehdä vain kerran. Kun ei itse laiskuuttaan viitsi tehdä, pitää keksiä keino miten hommat hoituu ilman tekemistä.

Maattoman autoilla huristellaan kymmeniä vuosia, eivätkä kännyköiden lasit mene rikki. Tietokoneitakin voi oikeasti päivittää osissa, ilman että tarvitsee vaihtaa koko rohjoa parin vuoden välein, kun jokin osa on jäänyt kehityksessä jälkeen. Sukkiin ei tule reikiä ja pesukonekin käy ja kukkuu vielä viidenkymmenen vanhana. Paperia meillä ei enää ole, ei edes vessassa.

Toukan kanssa kehitimme myös tekoälyttömän. Se ei tee muuta kuin penkoo kuukkelista ihmisten ärsytyksen aiheita. Kun joku ärsyttää, se johtuu usein tehottomuudesta. Siinä taas on sauma keksiä jotain mikä tuo lisää tehokkuutta ja lisää massia, koska laiska ostaa asioita, jotka mahdollistavat laiskottelun.

Olemme aidosti laiskoja ja ylpeitä siitä.

05.10.2018

Toukka pyysi, että pelastaisin meidän ammattiyhdistyksen konkurssilta, joka uhkaa hamaan tappiin jatkuvasta lakosta. Väitti hommaa vaikeaksi. Helppoa kuin heinänteko.

Joskus aiemmin totesin, että meillä on ammattiyhdistys, joka lupaa duunareille, että he voisivat tehdä unelmoimaansa työtä ja saada siitä niin huimaa liksaa, ettei heidän enää tarvitse tehdä työtä, josta unelmoivat.

Käytetään tuota. Tarjotaan duunareille duunia.

Koska firmat näyttävät tajunneen, että saavat meidät kyykkyyn jatkamalla lakkoa ikuisuuteen. Voivat sopivassa kohtaa lakkauttaa firmat, siirtää toiminnan uuteen  firmaan ja palkkaamisen sijaan käyttää vain duunareita, joilla on toiminimi. Maksavat lisäksi puolet vähemmän niille uusille duunareille. Lopputuloksena sanovat heipat ammattiyhdistyksille. Vaan eipäs onnistu.

Meistä tulee niiden kilpailijoita.

Pistämme myös firman pystyyn, jonka ammattiyhdistys omistaa täysin. Sanomme duunareille, että sen naurettavan pienen lakkoavustuksen sijaan voivat halutessaan tulla meille duuniin ja saavat korvauksena puolet aiemmasta liksasta. Lupaamme lisäksi, että kun lakko on ohi, nostamme liksat taas entiselleen ja mikäli heidän vanha firma on mennyt konkkaan, voivat jäädä meille duuniin. Hädissään tarttuvat täkyyn.

Lakko ei tietenkään lopu koskaan, se on helppo varmistaa.

Kohta meillä on kasapäin firmoja, joissa duunarit tekevät puoleen hintaan duunia ja me tahkomme hilloa kuten ennenkin. Sitä mukaa kun duunarit huomaavat vanhojen firmojen menneen konkkaan ja uusien ottavan vain toiminimellä duunareita, heille iskee kostonhimo ja haluavat pestä ne uudet firmat ja haalia niiden asiakkaat. Kostonhimossaan eivät edes huomaa tekevänsä duunia pilkkahintaan.

Mikäli jossain kohtaa huomaavat homman oikean juonen, voimme aina perustaa ammattiyhdistyksen ajamaan heidän asiaa.

03.10.2018

Törmäsimme ongelmiin meidän puljuryppään kanssa. Meidän omistuksessa on jo niin paljon puljuja, että ne tekevät väistämättä bisnestä myös keskenään. Siinähän ei sellaisenaan ole mitään ongelmaa, mutta Maattoman verottajasta, eli meistä on tullut ahne.

Meidän verottaja haluaa nyhtää hilloa puljujen välisestä kaupasta yhä enemmän. Lisäksi joku kummallinen, miedän vetämä kilpailuvirasto väittää, että olisi jotenkin ongelmallista, kun meillä on monta saman alan puljua, jotka samalla kilpailevat keskenään ja ovat saman omistajan ohjauksessa. Meidän mielestä siinä ei ole mitään ongelmaa.

Koska meidän toinen puoli on kuitenkin jääräpäisesti sitä mieltä, että meillä on ongelma, pitänee se ratkaista. Matkustimme pohjoiseen saunomaan ja miettimään.

Kolmantena päivänä olimme sen verran väsyneitä saunomiseen, että vaatehuoltokin tuotti tuskaa. Olimme lähdössä paikallisten silmäätekevien tilaisuuteen, johon piti pukeutua hieman paremmin. Omaa ja toukan paitaa silittäessäni, ilman korvausta, se kolahti. Mankelifirma.

Mankelifirma on muuten ihan samanlainen firma kuin mikä tahansa muu, mutta se ei tuota voittoa. Se on siis tavallaan hyväntekeväisyysfirma. Koska se tekee hyvää, sitä ei tietenkään edes Maattoman verottaja kehtaa verottaa.

Kilpailulliset ongelmat ratkaisemme sillä, että mankelifirman omistaa aina kaksi tai useampi keskenään kilpaileva pulju. Koska mankelifirma ei tuota voittoa ja tekee yhtä lailla hyvää omistusosuuksiensa suhteessa kaikille omistajilleen, ei sitä voida mitenkään pitää kartellina. Kätevää. Emme siis maksa veroja ja voimme sopia kilpailijoiden kanssa mitä tahansa. Aina kun löytyy uusi sovittava asia, perustamme siihen tarkoitukseen mankelifirman. Kätevää.

Tästä lähtien meillä on ammattiyhdistysten lisäksi vain mankelifirmoja.

28.09.2018

Mietimme Toukan kanssa miksi meidän Turskabisnes on niin menestyvä. Tahkomme rahaa kaikesta mitä teemme. Saamme myytyä mitä tahansa, vaikka meillä ei olisi mitään myytävää. Ja kaiken huipuksi asiakkaat ovat tyytyväisiä.

Meillä on salainen ase. Niin salainen, ettemme itsekään tienneet mikä se on. 

Ensin luulimme kaiken johtuvan siitä, että meidän tuotteet ja palvelut ovat parempia kuin muiden. Eivät ole. Sen jälkeen ajattelimme, että sen on pakko olla parempi laatu. Tutkimme asian. Ei ole. Ovat usein jopa huonompia laadultaan. Kaiken kukkuraksi ovat lähes poikkeuksetta kalliimpiakin kuin muut vaihtoehdot. Paskaa, halvalla tuotettua, laadukkaaseen hintaan. Hyvä meille, huono asiakkaalle. Silti ovat tyytyväisiä.

Koska kyse ei ole tuotteeseen tai palveluun liittyvistä ominaisuuksista, taian on pakko olla meissä. Nyt olemme jäljillä.

Olemme molemmat aika hyviä puhumaan ja syöllämme joskus jotain ymmärrettävää tekstiäkin meidän markkinointihommeleihin. Toisinaan joku katsoo meidän videoitakin. Eli kyseessä on pakko olla meidän taito puhua. Ei ole. Ei ketään kiinnosta meidän jutut, eikä varsinkaan ajatukset. Ketään ei ylipäätään kiinnosta muiden jutut. Kaikkia kiinnostaa ensisijaisesti omat jutut. Kaikki haluavat saada oman äänen kuulumaan. Oman asian esille. Omat ongelmat esille.

Olemme olleet tyhmyydessämme kilpailijoita viisaampia.

Koska meillä ei oikeastaan ole mitään järkevää sanottavaa, emmekä ole muutenkaan mitään Einsteinin jälkeläisiä, olemme tietämättämme vain kuunnelleet mitä asiakkaat sanovat ja toistaneet samat sanat heille. Ja he ovat haltioissaan. Niin haltioissaan, että ostavat mitä tahansa. Koska joku kuuntelee heitä. Heidän ongelmia ja heidän ääntänsä.

Parasta kaikessa on, että kuunneltuaan meidän äänellä omia sanojaan, omia ongelmiaan, he alkavat miettimään asiaa ja keksivät siihen itse ratkaisun. Ja me myymme sen ratkaisun heille. Ja he ostavat – sen turskan. Koska se oli heidän itsensä keksimä.

Turskabisnes on lopulta melko helppoa.

26.09.2018

Hei pomo, oletko tullut vedätetyksi? Voitko onnitella itseäsi siitä, että olet onnistunut palkkaamaan itseäsi fiksumpia alaisia? Niin fiksuja, että he oikeasti onnistuvat vedättämään sinua?

Tänään se on helppo todentaa. Maattomassa alkaa vuoden suurin Haukotus. Osallistuvatko alaisesi, vai osallistutko kenties itse? Oletko sittenkin fiksumpi kuin pomosi?

Laiskana emme jaksa kirjoittaa enempää, vaan kehotamme lukemaan kirjoituksemme päivältä 8.9.2018.

Jäämme odottamaan Hauskotusta.

24.09.2018

Kävimme opintomatkalla Maattoman itänaapurissa, Kaatiksessa. Heillä on vuosisatoja ollut tapana huijata ulkomaalaisilta rahat pois mitä mielikuvituksellisimmilla keinoilla. Yleisin ja eniten käytetty näytti selvästi olevan tekaistut syytteet, joiden varjolla voivat sitten tehdä mitä haluavat ja saavat kaiken näyttämään ainakin leikisti lailliselta.

Bonuksena tekevät toimillaan ulkomaalaisista kaikkien silmissä roistoja ja itsestään hyviksiä, vaikka todellisuudessa kaikki on toisin päin. Toisaalta tyhmiähän ne ulkomaalaiset ovat, jotka alun alkaen rahaa sinne Kaatikseen kiikutti, mutta ei se tyhmyys heistä roistoja tee.

Meidän mielestä idea on aivan loistava ja päätimme tehdä siitä vielä paremman.

Vaikka Kaatiksen valtio on konkurssin partaalla, on siellä iso kasa kansalaisia, jotka ovat keränneet kunnon omaisuuden niillä puliveivauksilla. Huvittavinta koko hommassa on, että ne puliveivaajatkaan eivät halua pitää keräämäänsä pääomaa Kaatiksessa, koska pelkäävät tulevansa puliveivatuksi. Siinä on meidän paikka puliveivata puliveivatut pääomat Maattomaan.

Kaatislaiset rakastavat ökyilyä, eivätkä osaa tehdä mitään puliveivaamatta. He huijaavat ja rikkovat lakeja aina. Siispä myymme heille maata ja annamme rakentaa sille maalle ihan mitä lystäävät, oli se sallittua tai ei. Sen verran rajoitamme rakentamista, että varmistamme rakennusten jälleenmyyntiarvon olevan mahdollisimman korkea.

Seuraavaksi istumme keinutuoliin katselemaan takkatulta, tupruttelemaan sikaria ja odottelemme rauhassa. Kun Kaatislaiset ovat saaneet rakennukset valmiiksi, laitamme Maattoman virkavallan tutkimaan mitä laittomuuksia ovat tehneet. Aina ovat tehneet ja paljon. Eivät osaa olla tekemättä.

Loppu on helppoa. Ratsaamme, syytämme ja tuomitsemme omaisuuden Maattoman valtiolle. Helmet pidämme Maattoman valtiolla ja loput myymme pois. Kaatiksen kassa valuu tasaiseen tahtiin Maattoman kassaan. Mukavinta hommassa on se, että kaikki on ihan oikeasti laillista, eikä mitään tarvitse tekaista.

Paras Kaatis on entinen Kaatis.

22.09.2018

Maattomassa on aikoinaan ollut puhetta kellonajoista. Se keskustelu päättyi lyhyeen, koska meillä ei ole kelloja, eikä aikaa. Ja vaikka olisi, sitä aikaa tulisi aina lisää. Ehtymätön luonnonvara.

Talvi on taas tulossa ja täällä puhutaan jälleen energian säästämisestä. Se on aiheena ihan yhtä typerä kuin aikakeskustelu. Energian määrä on suljetussa systeemissä, kuten maailmankaikkeudessa vakio, joten ei se mihinkään kulu. Vaihtaa vaan olomuotoaan.

Laadimme Toukan kanssa talviasetuksen. Asetus määrää kaikille sähkökäyttöiset peitonlämmittimet pakollisiksi. Huoneiston sisälämpö pitää olla vähintään 25, paitsi makuuhuoneen enintään 10, koska siellä on peitonlämmittimet. Autojen pitää kuluttaa vähintään 100kwh /100km ja jokaisen pitää ajaa vähintään 313km joka päivä. Kaikki valot pitää olla päällä ympäri vuorokauden, koko talven.

Loppuu säästölillitys ja voimme taas keskittyä turskakauppaan.

20.09.2018

Turskabisneksen kasvu uhkaa hidastua. Olemme Toukan kanssa huomanneet, että hälyttävän moni dirikka on yrittänyt ajatella omilla aivoillaan, joten meidän konsultointibisneksen horisontissa on havaittavissa tummia pilviä.

Meidän on aloitettava aivopesu. Ei mitään laimeaa toppatakkipoppoon tuottamaa markkinointia, vaan kunnon aivopesua teho-ohjelmalla.

Kävimme läpi meidän kohderyhmän, eli aivottomat tai laiskat dirikat ja piirsimme heidän tyypillisen päivän kulun. Heti heräämisen jälkeen he tuijottavat ulkoistettuja aivojaan sen verran pihalla kaikesta, että tehopesua ei kannata aloittaa. Sen sijaan tuuppaamme niihin kikottimiin hienovaraisia vihjeitä turskan eri käyttömuodoista. Siitä lisää tulevina päivinä, nyt keskitymme päivän ensimmäiseen ja ratkaisevaan hetkeen, joka sanelee koko kohderyhmän aivopesun suunnan.

Autoradio – aivopesun avain.

Se hetki aamusta, kun dirikat ovat ajavinaan autoa ja kuuntelevinaan radiota, mutta oikeasti keskittyvät räpläämään kikotintaan. Tässä on iskun paikka. Koska he kuitenkin ajavat autoa ja kuuntelevat radiota, on heidän aistit valppaina vastaanottamaan ulkoisia ärsykkeitä, dirikan itse sitä tajuamatta. Toisin sanoen mitä ikinä he radiosta kuulevat, jää kaikumaan heidän onttoon pääkoppaan, aktivoituakseen sopivalla hetkellä. Meidän tehtävä on pitää huoli, että päähän jää pyörimään turska, joka aktivoituu silloin kuin me haluamme.

Siksi ostimme radioaseman ja otimme aamuohjelman haltuun. Muina aikoina syöltäköön tuutista ihan mitä tahansa, meitä ei kiinnosta. Eikä kiinnosta meidän kohderyhmään kuuluvia dirikoitakaan.

Aamuohjelman konsepti on yksinkertainen. Hommataan studioon joku matalaääninen wannabehippi, jonka ääni kutkuttelee naispuolisten dirikoiden alitajuntaa. Kaveriksi riittävän yksinkertainen ja ronski, mutta samalla hennon feminiininen naisääni, jotta ääni jää pyörimään miesdirikoiden tyhjään pääkoppaan. Höysteeksi yksi tai useampi epämääräinen, mies- tai naispuolinen positiivisella tavalla keskusteluun osallistuva hörhö, jotta kaikkien kuulijoiden tiedostamaton ärsytyskynnys ylittyy.

Ohjelman aiheena voi olla ihan mitä tahansa. Kunhan se on sellaista, että satunnainen kanavalle eksyvä, potentiaalinen turskan ostaja jättää sen autonsa muistiin. Arkilätinät tai julkkishörhötykset toiminevat riittävän hyvin. Kuuntelijoita hankimme kuitenkin ihan muualta kuin kanavahyppelijöistä.

Millään muulla ei ole lopulta väliä, kuin sillä, että sana turska toistuu riittävän usein ja mahdollisimman positiivisessa valossa. Esimerkiksi negatiivisten uutisten yhteydessä turska-sanaa ei saa kajauttaa eetteriin. Mitä seksikkäämmin turskaa julistaa, sen parempi.

Pikkuhiljaa turska on pesiytynyt jokaisen kuulijan selkäytimeen ikuisiksi ajoiksi ja täysin heidän huomaamattaan. Myyntihetkellä meidän tarvitsee vain mainita sana turska ja jokaisen dirikan jalkovälissä alkaa kiva kihelmöinti, joka etenee selkärankaa pitkin kohti pääkoppaa, kunnes dirikan suusta pääsee tukahdutettu huudahdus – ostan!

Radio Turska – Toteutunut toiveunesi!

18.09.2018

Aamulla on kiva herätä kassan kilinään, kun meidän ammattiyhdistys hilloaa duunareilta purkinpohjat tyhjiksi. Vaikka kassa pullottaa ääriään myöten, olisi sinne hyvä saada vielä vähän lisää, jotta meidän tulevat mässäilyt olisi varmasti turvattu.

Olemme löytäneet neitseellisen nyhtökohteen, joka on nuppiluvultaan paljon suurempi kuin luulimme. Ainoa ongelma on siinä, että tuo kohderyhmä ei kuulu ammattiyhdistykseen.

Toisin kuin oletimme, Maattomassa on yli 1,6 miljoonaa työikäistä, jotka ovat sen verran fiksuja, etteivät ole suostuneet syytämään nahkojaan meidän loputtomaan mässäilyyn. Kun lasketaan mukaan ei työikäiset, jotka välillisesti hekin voisivat rahoittaa meidän mässäilyä veronahoistaan, nousee luku jo 3,5 miljoonaan. Aivan loistava kohderyhmä nyhdettäväksi!

Meidän Turskabisnekseen palkkaamamme juristi on helmi pykälävelhojen viidakossa. Juristin nimi on muuten Julle. Julle vääntää minkä tahansa pykälän juuri sellaiseksi kuin haluamme ja sen jälkeen meidän on helppo uittaa uudet pykälät Tolppamäen tolloille pohjoisen saunassa.

Nyt tarvitsemme vain pari pientä muutosta. Meidän ammattiyhdistyksellä pitää olla oikeus tehdä sopimuksia, jotka koskevat myös niitä, jotka eivät ole mukana sopimuksessa millään tavalla. Tuolla saamme ne 1,6 miljoonaa työikäistä, ammattiyhdistykseen kuulumatonta ruotuun ja lopulta makselemaan mutkan kautta meidän viuluja, ilman että ne tajuaa mitään. Kiva pikku lisä meidän kassaan.

Toisella muutoksella meidän jäsenmaksusta tehdään verovähennyskelpoinen. Eli pistetään Maattoman valtio maksamaan meidän jäsenmaksut. Sillä me saamme myös nuo laiskat eläkeläiset ja muut selkärangattomat maksamaan meidän kekkerit veronahoillaan.

Sopivasti muotoiltuna kukaan ei tajua, että emme me oikeasti ole pienen duunarin asialla, vaan ihan reippaasti haluamme vain mässätä muiden rahoilla.

Ammattiyhdistys pelastaa, jos ei nyt koko maailmaa, niin ainakin pitää meidät pullassa.

16.09.2018

Sunnuntaina pitää syödä hyvin. Haggis on Maattomassa suurta herkkua. Sitä kokkaillessa tuli mieleen, että meidän ravintola pärjää loistavasti ja sinne lappaa lisää asiakkaita jatkuvasti. Annoimme sen hoitamisen hetkeksi Valtterille, sille Toukan nenässä asuvalle finnille. Yksinkertainen bisnes vaatii yksinkertaisen vetäjän.

Valtteri totesi, että ravintolabisnes on helppoa kuin heinänteko. Myydään asiakkaille sitä samaa ruokaa, mitä saavat muualtakin. Otetaan keulakuvaksi joku hipsterihörhö puolijulkkis. Sellainen joka ei ole liian suosittu, että suostuu hommaan ruokapalkalla, mutta kuitenkin niin tunnettu, että porukkaa kiinnostaa.

Revitään mukaan mikä tahansa halpiskokki, kunhan osaa sommitella ruoan hyvin ja näyttää kuulilta. Otetaan kokista kivoja, uusimman trendin mukaisia kuvia ja hehkutetaan kokkia maasta taivaisiin. Tehdään siitä stara.

Laitetaan ravintolan hinnat niin korkeaksi ja annokset niin pieniksi, että juuri ja juuri vältymme kuolemasta nauruun.

Loppu onkin kassan kilinää.

14.09.2018

Maattomaan on syntynyt lukematon määrä puljuja. Luonnollisesti niille on syntynyt virtuaalinen kirpputori, mistä kuka vain voi ostaa käytettyjä osuuksia puljuista. Koska meillä on Toukan kanssa läjäpäin käyttämättöminä lojuvia nahkoja meidän konsulttifirmassa, ajattelimme ostaa niillä puljuosuuksia. Jos oikein innostumme, niin kokonaisia puljuja.

Ennen ostamista mietimme toki miksi jotain puljua ostaisimme. Ajattelimme kertoa ne mietinnät teillekin. Tietenkin vasta sen jälkeen, kun olemme ensin itse ostaneet riittävästi arvioitavan puljun osuuksia. Eihän kukaan täysjärkinen nimittäin kerro mitään ostoarvioita muille ennen kuin on itse ne hyödyntänyt, paitsi tietenkin ne turskantarjoajat, joita jossain toisissa maailmoissa kutsutaan analyytikoiksi. Ovat sen verran fiksumpia kuin asiakkaansa, että jättävät hyödyntämättä omia arvioitaan, koska tietävät ne turskaksi.

Nyt asiaan. Ensimmäisenä arvioimme torilta löytyvän Sairaustalon.

Tämä toimiala on meidän lemppari yksinkertaisessa neroudessaan. Sairaudet on ehtymätön luonnonvara. Niin kauan kuin on eläviä olentoja, on myös sairauksia. Jos ei niitä oikeita, niin ainakin luulosairauksia.

Jo pelkkä puljun nimi Sairaustalo kertoo sen omistajiensa neroudesta. He eivät edes yritä tehdä ihmisistä terveitä, vaan hoitavat vaan niitä sairauksia. Kun yksi sairaus saadaan hoidettua, kohta tilalle tupsahtaa toinen. Eivätkä kerro mitään sellaista asiakkaille, millä asiakkaat voisivat oikeasti välttää sairaudet. Jos joku sellaista kehtaa kertoa, lyttäävät ne julkisuudessa ilman tieteellistä faktaa olevaksi huuhaaksi. Ja hyvällä menestyksellä.

Toinen huomionarvoinen seikka on se, että oikeasti heidän paras kumppani on julkinen sairaudenhoito. Vaikka Maattoman julkiset sairauskeskukset ovat melko tyhjiä, on niiden laatu niin paskaa, että mikä tahansa niiden kanssa kilpaileva yksityisessä omistuksessa oleva pulju saa toimintansa näyttämään laadukkaalta minimikustannuksin. Niinpä Sairaustalolla on hyvä maine mitättömällä panostuksella ja ne voi lypsää nahkoja omistajille sitä mukaa kun juhlimiselta jotain jää.

Pahimmat riskit liittyvät noihin samoihin seikkoihin. Bisnes loppuu samantien, jos ihmiset rupeavat pitämään itsensä terveinä. Sitä ei kuitenkaan tule koskaan tapahtumaan, koska ihmiset ovat laiskoja ja terveenä pysyminen vaatii työtä ja on vielä melko tylsää. Tämä riski ei varmasti tule koskaan toteutumaan.

Jos julkinen sairaudenhoito yksityistettäisiin, seuraisi siitä se, että ihmiset ymmärtäisivät kuinka paska laatu yksityisellä sektorillakin on. Se taas johtaisi kustannustason nousuun, kun laatua pitäisi parantaa. Jäisi vähemmän rahaa juhlimiseen ja omistajille. Tämäkään riski ei tule todennäköisesti koskaan toteutumaan, koska Maattomassa kukaan Tolppamäen tollo ei tiedä asioista yhtään mitään, joten niiden päät on helppo kääntää pohjoisen saunassa muutaman illan juhlimisen jälkeen. Kansa tietää vielä vähemmän, joten heille voi vilauttaa kuinka kallista yksityinen sairausbisnes on, tietenkin niillä luvuilla, mitkä olisi laadun parantamisen jälkeen.

Tulevaisuudessa pahin uhka on ihmisten muuttuminen roboteiksi, mutta sekin hoidettaisiin vain sillä, että vaihdetaan laitteet samoiksi, mitä nykyään on autokorjaamoilla. Eikä ne robotit tarvitse laatua, kun eivät osaa valittaa.

Ähäkutti, ostimme jo, nyt on sinun vuoro.

12.09.2018

Meidän konsulttifirman päätuote on turska. Kerroimme aiemmin miten saamme myytyä sen turskan kahteen kertaan. Bisnes on todella kannattavaa, mutta aina me haluamme myydä enemmän. Emme ole vielä keksineet miten sen yhden turskan voisi myydä kolmannenkin kerran, joten vaihtoehdoksi jää myydä kappalemäärältään enemmän tai nostaa hintaa.

Myyntimäärän nostaminen kuulostaa aivan liikaa työnteolta, joten keskitymme miettimään miten hintaa voisi nostaa tai saada asiakas ostamaan kolmannen kerran samalla vaivalla.

Aika monen meitä simppelimmänkin hemmon tutkimusten perusteella fysiologiset tarpeet ovat melko perushuttua ihmisille. Vaikuttaisi siis vahvasti siltä, että ensisijaisesti ihmiset haluavat ja pyrkivät pysymään hengissä. Siis terveinä.

Maattomassa kaikki ovat jo aika terveitä, onhan meillä terveyskeskusten sijaan sairauskeskuksia, jotka nekin ovat lähes tyhjiä. Silti kaikki kuolevat joskus. Siinä on meidän sauma tienata lisää. Voimme sittenkin myydä sen saman turskan kolmannen kerran.

Lisäämme turskatoimitukseen oheisen viestin:

Turska tappaa!

Kiitoksia tilauksestanne ja arvostuksestanne konsulttifirmaamme kohtaan. Toivottavasti nautitte kaikista niistä makuelämyksistä, joita juuri toimittamamme, markkinoiden tyhjänpäiväisin turska teille tarjoaa.

Koska arvostamme asiakkaitamme ja toivomme heidän ostavan turskansa jatkossakin meiltä, haluamme pitää teidät ajan tasalla kaikista turskan käyttöön vaikuttavista uusimmista tutkimuksista.

Juuri julkaistun tutkimuksen mukaan 100% ihmisistä, jotka ovat joskus syöneet turskaa, kuolevat. Näiden kiistattomien tulosten perusteella suosittelemme teille syömisen sijaan pelkkää turskan katselua ja sitäkin kohtuudella. Muutaman tunnin katselulla saatte varmasti tyydytettyä turskankatselutarpeenne.

Koska ymmärrämme, että katseltuanne turskaa, se on teille täysin tarpeeton, haluamme auttaa teitä ratkaisemaan säilytysongelman. Voitte vuorokauden kuluessa turskan saatuanne lähettää sen takaisin meille vain 9,99 nahalla. Lähetys- ja maksuohjeet löydätte tämän viestin kääntöpuolelta.

Kiitos ja pitkää ikää toivottaen,

Allekirjoitus.

Testeissä huomasimme, että 99,9% asiakkaista palauttaa turskan ja voimme myydä saman turskan vielä kolmannen kerran asiakkaan kustannuksella. Loput 0,1% kuolivat ennen kuin ehtivät tehdä palautuksen.

10.09.2018

Nyt kun olemme saaneet sopimusasiat kuosiin, meidän pitäisi enää valita kuka palkataan ensimmäisenä. Sen tiimoilta soittelimme jokuseen nupinmetsästyspuljuun. On ne kyllä totaalisen kujalla siitä miten noita rekryhommeleita puuhastelevat.

Ensiksi se koko projektin kesto. Jokainen niistä helppoheikkien vetämistä puljuista väittää, että sen yhden jantterin tai tantterin palkkaaminen kestäisi ainakin kaksi tai kolme kuukautta. Vähän sama, kuin palokunta sanoisi, että tullaan ehkä kuukauden päästä, jos se teidän tönö kytee vielä silloin.

Toiseksi se testisälä mitä tyrkyttävät. Ihanko oikeasti sitä kannattaa asiakkaalle sanoa, että me ei osata tätä meidän hommaa ja sen takia laitetaan jokainen tyyppi tekemään epämääräisiä testejä, jotka ei lopulta kerro yhtään mitään siitä kannattaako sitä tyyppiä palkata vai ei. Toisaalta ovat kyllä sen verran viisaita, että kokeilevat onko asiakas niin tollo, että menee koukkuun ja maksaa tuosta roskasta jotain. On niillä ainakin hauskaa ollut, kun ovat testejä viritelleet.

Kolmanneksi eivät ole vissiin koskaan kuulleet sanaa koeaika. Väittävät nimittäin, että jonkun palkkaaminen olisi iso riski. Toukan kanssa emme kumpikaan keksineet mitään palkkaamiseen liittyvää riskiä. Mehän voidaan monottaa se jantteri tai tantteri ensimmäisten kuukausien aikana pois koska lystätään, jos naama ei miellytä tai homma ei pelitä. Ja sittenkö meidän pitäisi ihan aikuisten oikeasti maksaa maltaita siitä, että joku nysvää sen palkkaamisen kanssa yhtä kauan kuin on tuo koeaika.

Tulimme siihen lopputulokseen, että noita käyrähakupuljuja käyttävät sellaiset dirikat, jotka ovat laiskoja tai hiukan tyhmiä. Sen lisäksi ne esittävät tärkeämpiä kuin ovat, niillä on mukamas niin kiire, etteivät itse ehdi, eikä kalenteristakaan oikein löydy aikaa haastatteluille. Oikeasti ne on niin tolloja, etteivät edes tiedä mihin hommaan ovat tyyppiä palkkaamassa tai minkälaista tyyppiä etsivät. Onneksi niitä on kuitenkin olemassa.

Päätimme Toukan kanssa laittaa tuollaisen palkkauspuljun perustamisen työlistalle. On se sen verran hauskaa bisnestä. Saa keksiä mitä tahansa järjetöntä ja aina löytyy joku joka haluaa siitä maksaa.

Palkkauksen hoidamme laittamalla pari mainosta ja päivämäärän, jolloin meitä saa tulla tapaamaan ilman mitään hakemuksia. Kätellään kaikki, siirretään sen perusteella ulos ja sisään jonoon. Ulos jonossa oleville sanotaan näkemiin ja sisään jonossa olevilta kysytään paljonko haluavat liksaa. Halvin tarjous pääsee duuniin, loput taalajärjestyksessä jonotuslistalle, josko halvin saa monoa koeaikana.

08.09.2018

Lauantaiaamu Koppakuoriaisen elämässä. Hetki, jolloin heti silmien auettua tunnustelen kuinka mukavat juhlat eilen oli. Väsyttää, mutta ei päänsärkyä. Melko normaalit siis. Ei tylsää, vaan kohtuullisen viihtyisää.

On kahdenlaisia juhlia. Niitä jotka ovat osallistujilleen halpoja, tai ilmaisia, joissa pidetään hauskaa – siis oikeasti hauskaa. Sitten on niitä, jotka maksavat maltaita, joissa pönötetään hillitysti, eikä kenelläkään ole hauskaa.

Ensimmäinen on meidän kielellä hauskotus ja toinen haukotus.

Kumpaakin tarvitaan, joten Toukan kanssa olemme järjestäneet molempia iät ajat.

Haukotuksen konsepti on yksinkertainen. Hankimme kasan mahdollisimman kuuluisia henkilöitä puhumaan niitä samoja asioita, mitä he puhuvat muuallakin. Osallistujat saavat katsoa ja kuunnella puhujia samassa tilassa, jotta voivat kehua kavereilleen nähneensä julkimot livenä. Oikeasti he ovat nähneet heidät isolta näytöltä ihan samalla tavalla kuin videoltakin.

Haukotus hivelee osallistujien egoa niin paljon, että maksavat näkemisestä mitä tahansa. Tai uskottelevat yksinkertaisille pomoilleen, että heidän egon hively olisi firmalle jotenkin tuottavaa. Ei ole. Mutta meidän kannalta se on onneksi kallista. Osallistujat olemme luokitelleen asiakasryhmään nimeltä helpot. Ja niitä riittää. Tuottokin on kiva.

Hauskotuksen konsepti on vieläkin yksinkertaisempi. Jokaisen haukotuksen jälkeen käytämme koko tilaisuuden tuoton juhlien järjestämiseen. Järjestämme niin massiiviset juhlat kuin haukotuksen tuotolla saa. Osallistuminen ei maksa mitään ja sisään pääsee vain kutsulla. Osallistujat kuuluvat kohderyhmään “riittävän simppelit ostaakseen turskaa”.

Kutsun hauskotukseen saa ainoastaan anomalla sitä meiltä. Eikä se todellakaan ole ilmaista. Anomuksen voi lähettää vain maksamalla anomusmaksun. Juhlien järjestäminen maksaa osallistujaa kohden saman, kuin on anomusmaksu. Koska hyväksymme vain joka kymmenennen anomuksen, saamme pienen ja kohtuullisen tuoton jokaisesta hauskotuksesta.

Hauskotuksen tuotoilla pidämme hauskaa.

Jälkikäteen myymme kaikille osallistujille turskaa.

06.09.2018

Työ on jotain kummallista syötävää, joka maistuu samalta kuin greippihapansilakkamehu. Joskus se voi ehkä mahdollisesti olla jopa jotain oikeaa tekemistä ja mukavaa.

Olemme Toukan kanssa melko huolissamme siitä, että joku saattaisi oikeasti haluta tehdä työtä. Maattomassa sellainen ei käy päinsä. Ei vaan käy. Asialle on tehtävä jotain ja heti.

Perustamme ammattiyhdistyksen.

Sen tehtävä on varmistaa, ettei kukaan ikinä uneksi tekevänsä työtä. Työn tekemisen sijaan kaikkien pitää uneksia siitä, ettei tarvitse tehdä töitä. Voiko helpompaa tehtävää olla. Eihän kukaan koskaan muutenkaan unelmoi työstä, jos vaihtoehtona on olla tekemättä.

Jos kuitenkin joku harhautuu ja saa päähänsä, että pitäisi tehdä työtä, ammattiyhdistys rientää apuun.

Uskottelemme eksyneille lampaille, että me pidämme niiden puolia.

Oikeasti me nyhdämme niiltä oravannahat, sijoitamme sitä eteenpäin, mälläämme sillä kunnon lounaita ja muutenkin pistämme sitä haisemaan niin paljon kuin ikinä keksitään. Verovapaasti tietenkin.

Kun joku joskus huomaa, ettei sitä rahaa oikeastaan käytetä mihinkään, millä ne duunarit saisivat lisää liksaa, syytämme siitä niitä firmoja, jotka maksavat niille duunareille niin vähän, ettei ammattiyhdistyksellä riitä rahat kunnon juhliin.

Kun firmat säikähtää älämölöä, ehdotamme niille, että olemme hiljaa, jos firmat kerää nahat meidän puolesta, jolloin duunarit ei tajua kuinka paljon ne syytää meille nahkoja. Ja kun ne ei sitä tajua, me voimme kerätä isomman osan nahkoja duunarien palkoista ja luvata firmoille, ettemme pidä älämälöä, jolloin niiden ei tarvitse maksaa niin paljon duunareille. Kätevää.

Lopulta meillä on ammattiyhdistys, joka lupaa duunareille, että kohta ne voisivat tehdä unelmoimaansa työtä ja saada siitä niin huimaa liksaa, ettei niiden enää tarvitse tehdä työtä, josta ne unelmoi.

Oikeasti duunarit tekee edelleen työtä josta ne ei unelmoi, liksalla joka on niiden mielestä liian pieni ja maksavat jäsenmaksuja ammattiyhditykselle, jonka massit pullottaa niin, että Roope Ankkakin olisi kateellinen.

Miksi kukaan ikinä perustaa yrityksiä, kun oikeasti kaikkien kannattaisi perustaa ammattiyhdistys.

04.09.2018

Tänään Maattomaan perustetaan puuttuva puolue. Se toinen turha puolue.

Tämä puolue tekee ja päättää asioista aina toisella tavalla kuin se toinen turha puolue. Tai niin se ainakin luulee, totuus on yleensä jotain muuta.

Puolue hyväksyy aina kaiken, paitsi sen mitä se vastustaa, tai mistä on sille haittaa. Turhista asioista se ei välitä mitään. Koska se hyväksyy aina kaiken, paitsi turhan, on kaikki asiat sen mielestä turhia. Paitsi ne jotka eivät ole turhia ja jotka se hyväksyy.

Se tietää omasta mielestään aina mitä tuleman pitää ja tekee kaiken aina ennen muita. Siitäkin huolimatta, että Maattomassa ei ole aikaa, eikä tulevaa.

Puolue ei toisaalta tiedä yhtään mitään, joten tälläkin puolueella on toivoton, joka valaa toivoa sen jäseniin ja kertoo jäsenille, mitä heidän tulee haluta toivoa, jotta Toivoton voisi päättää mitä sen jäsenet toivoo. Näin toivottomasta tulee toivottu, josta kehkeytyy toivo, joka ei koskaan toteudu.

Tavoitteena on aito kansanvalta, jossa Toivoton yksin päättää mitä kansa toivoo päättävänsä. Puoluetoiminta on hyvin yksinkertaista.

Eläköön kansa!

Puolueen nimeksi tulkoon Etukeno.

02.09.2018

Jokseenkin omituista, miten niinkin ajaton olemattomuus kuin aika sääntelee joidenkin otusten eloa. Maattomassa ei ole kelloja. Koska ei ole kelloja, ei ole myöskään aikaa.

Päivä alkaa silloin, kun se kullakin alkaa. Ja päättyy, kun on päättyäkseen. Ei kellolla tai ajalla ole mitään tekemistä sen kanssa.

Kello ei edes kerro ajasta yhtään mitään. Se kertoo vain miten numerot vaihtuvat jossain rakkineessa, minkä joku on ristinyt kelloksi. Ja jossain kokonaiset maailmat sinkoilevat päättömästi paikasta toiseen niiden numeroiden opastamana. Niin päätöntä ei ole edes Maattomassa.

Ja sitten ne typerät sanonnat, että aika on rahaa tai kortilla, tai että sitä ei olisi tarpeeksi. Kun ei sitä koskaan ole edes ollut. Kaikki mitä tapahtuu, tapahtuu nyt, ei eilen, eikä kohta. Vaan nyt. On vain tämä hetki. Ei mitään aikaa.

Tämä hetki on jossain tulevaa ja jossain mennyttä. Mutta ei aikaa. Vaan nyt. Kuka tollo edes pitäisi ranteessaan jotain rakkinetta, josta voisi aina lukea sanan nyt. Paitsi ne muutama miljardi tolloa jossain pallolla nimeltä maa, jotka lukee siitä jotain turhia numeroita.

Maattomassa ei ole tolloja (paitsi ne 200 kansan valitsemaa Tolppamäellä).

Niinpä Maattomassa on aina nyt.

 

31.08.2018

Maattomasta puuttuvat puolueet. Asia on heti laitettava kuntoon. Tarvitaan vain kaksi puoluetta, joista toinen on turha ja toinen turha. Kukaan ei kuitenkaan saa koskaan tietää kumpi on turha.

Tänään perustetaan puolueista toinen. Se turha.

Kun on vain kaksi puoluetta, toinen voi vetää vasemmalle ja toinen oikealle, tai pohjoiseen ja etelään, tai sisään ja ulos, tai suokoisopeltoon ja pois, tai kumpikin valitsemaansa suuntaan. Samaan suuntaan ne ei tietenkään koskaan vedä, omasta mielestään.

Tänään perustetaan se, joka vetää toiseen suuntaan kuin toinen.

Puolue vastustaa kaikkea. Ihan kaikkea. Paitsi niitä juttuja, joista se hyötyy. Se haluaa vallan kansalle. Koska sen jäsenet ovat Maattoman olemattomia kansalaisia, se haluaa vallan jäsenilleen. Siis kansalle.

Koska kansalle pitää kertoa mitä se haluaa, jotta se voi sitä haluta ja päättää, että saa haluamansa, jonkun pitää se sille kertoa. Puolue ei sitä voi kertoa, koska puolue ei voi puhua. Puolueella pitää siis olla keulatonkuva, joka kertoo kansalle mitä kansa haluaa ja mitä kansan pitää päättää.

Puolueella on keulakuvana pomoton. Kaikki mitä kansa haluaa ja mitä se päättää tulee siis pomottoman suusta. Puolueen tavoite on tehdä toisesta puolueesta turha. Jotta se siinä onnistuu, sen pitää varmistaa, että kansa voi päättää mitä pomoton sanoo ja että pomoton voi sanoa mitä kansa haluaa päättää.

Tavoitteena on aito kansanvalta, jossa yksin vain pomoton päättää mitä kansa haluaa päättää.

Eläköön kansa!

Puolueen nimeksi tulkoon Takakeno.

29.08.2018

Hamppuköyttä, polyesterinarua, villalankaa, ristilukin seittiä, kuminauhaa ja kolmihaarakehrääjän roikkonarua. Eiköhän noilla saada sidottua ihan mitä vaan. Ja niin, että pysyy. Ei karkaile nesteet, eikä esteet. Eikä edes Toukka pääse rällästämään tai päästämään karkuun mitään mitä olen sitonut.

Aloitin näes rankat toimenpiteet Maattoman pelastamiseksi. Maatonta uhkaa suurin mahdollinen katastrofi. Sinne uhkaa päästä ihmisiä. Ihmisten ilmestyminen on varma tuhon alku.

Miksi se ihminen tänne Maattomaan halajaa? No tietenkin koska siellä on hiiltä. Ilman hiiltä ei ole ihmistä, joten se hiili on niille elintärkeää. Ne tarvitsee hiiltä ihan kaikkeen. Missä hiiltä, siellä ihminen ja siellä tuho.

Pelaan siis varman päälle ja estän ihmisiltä hiilen saannin. Sidon kaiken hiilen niin tiukasti, ettei edes Toukka pääse sitä käpistelemään, vaikka olisi juonut Hiivahillerin voimajuomaa.

Hiilensitomistalkoisiin hep hep.

27.08.2018

Eloa korjataan vielä viisi päivää.

Elo on ehkä huonoimmin suunniteltu masiina, minkä tiedän. Se kestää kerrallaan vain yksitoista kuukautta ja joka vuosi sitä korjataan kokonainen kuukausi.

Maattomassa järjestetään sen vuoksi vuosittainen elonkorjuujuhla. Juhlassa ei tehdä mitään muuta kuin korjataan eloa. Jokainen korjaa oman elonsa kuluneelta vuodelta. Ja samalla vähän vieruskaverienkin, tuttujen, tuntemattomien ja ehkä muidenkin. Lopulta kaikki korjaavat kaikkien eloa. Kovaäänisesti.

Seuraavana aamuna kaikki korjaavat elon korjaamisesta aiheutuneita korjattavia.

25.08.2018

Kävimme Toukan kanssa kummallisessa paikassa. Paikka oli pullollaan tuon tuostaan erilaisempaa sortimenttia raparperilehden rullaimesta kivilohkareiden silottajaan. Hieno mestahan se oli, vietimme siellä koko iltapäivän.

En kyllä vieläkään ymmärrä, miten rakentamani kolmiväärän suoristaja oli joutunut sinne. Sain sen onneksi takaisin. Olinkin jo kaivannut sitä lukuisia kertoja, aina kun isken pääni kolmiväärän rönsyileviin antenneihin.

Kohta ovat antennit entisiä.

23.08.2018

En saanutkaan tehtyä niin paljoa simavahveromehua, kuin olin luvannut torikansalle. Mutta kun olen luvannut, niin pakkohan sitä on lupaukset pitää, ehkä. Jotta saan lorotettua tarpeeksi simaa, pitää tietenkin miettiä miten sitä saisi lisää.

Helppo homma. Tietenkin säästämällä. Jos säästän happea pidättämällä hengitystä ja käytän vähemmän päivänvaloa ja syön tonkeroa, ei se vaikuta mihinkään. Mutta voin sanoa, että säästän, jotta torikansa saisi kaiken siman.

Vaan kun ei sitä silti tarpeeksi ole. Eikä sillä ole väliä, kunhan sanon, että säästän. Siinä vaiheessa kun tajuavat, etteivät saaneetkaan tarpeeksi, olen jo todennäköisesti juonut kaiken siman kuitenkin.

Röyh.

21.08.2018

Ajattelin tänään aloittaa meidän ihka oman valtion suunnittelun. Siitä tulee nimeltään Maaton. Maata sillä ei ole ollenkaan. Eikä järviä, merta, asukkaita tai mitään muutakaan oikeaa olevaa.

Velkaa sillä on. Ja paljon. Uskomattoman paljon.

Se on sellainen hieno virtuaalimaa. Se on olemassa vain Keskustammen ylläpitämässä neuroottisverkossa ja energiansa se saa Tolppamäeltä kumpuavasta tolloudesta. Tolppamäen rajattoman tollouden takia Keskustammea ennen pitää asentaa alitollosuodattimenylipäästin, jottei Keskustammi pääse kärähtämään ylettömästä tolloudesta.

Maattomassa jokainen tekee mitä haluaa, paitsi sitä mitä Kunkku sanoo. Erityisesti on kiellettyä tehdä mitään järkevää. Ensimmäiset uudisasukkaat meidän lisäksi tulevat Tolppamäeltä.

Valtiomuotona on tollismi.

Tästä tulee hieno valtio, joka toimii kuin kuivunut Vikurivirta

19.08.2018

Raha kasvaa puussa, siksi minulla on rahapuu.

Rahapuussa näkyy kolikkokekkulin kieromieli ja jokainen lehti venkuroi suuntaan jos toiseen. Kun en tiedä mikä venkura milloinkin mihinkin suuntaa, on parempi olla itse venkuroimatta.

Mutta se puunrunko ei venkuroi. Se kasvaa aina ylöspäin, kohti kaunista Telluksen taivaankantta.

Jos siis pidän kieron katseeni aina kohti runkoa, tiedän mihin ne rahapuun lehdet tulevaisuudessa sojottaa. Ja sinne tällainen kekkuli kuoriainenkin pienet oravanluomat kirppunsa kipasuttaa.

Taidan kuskata yhden pikkupuun porho Pösilölle, kun ei se osaa edes omaa ponttoonipuljuaan ohjastaa muualle kuin kaunislehdon kaivoon.

Voi sitten vastavuoroisesti kumota tämän Koppiksen kolpakon kukkuralleen.

17.08.2018

Pää täynnä tohjoa, joka raastaa korvanlehtiä kohti pohjoisen kalossimaata. Tulivuoren nestemäinen kuukohmelo uhkaa keittää yliskamarini kriittisen pisteen kuumemmalle puolelle.

Josko työntäisin kupolin jäävesitynnyriin, ei tarvitsisi käyttää takapihan ydinvoimalaa jalkamehukeiton keittämiseen.

Basiliskojen kevlarvahvisteisten raastinrautojen terät on selvästi teroitettu Simasepän pillipajassa pilkkahintaan. Taidan käydä kaupasta kolmetoista kurkkua ja antaa omani vaihdossa kauppiaalle. Päivän vietän kolossa.

15.08.2018

Käytiin yöllä Toukan kanssa tähtijäähyllä. Tähtijäähyllä ryömitään alakorven ylärummun kautta Hippelihööhön ja sieltä hypitään takaisin Ryönäälle takaoven alakahvan kautta.

Välillä saa kaivaa kolmetoista poteroa paikallisen Pullamestarin pikkupihalle, mutta sitä ei ole pakko tehdä mikäli pomppii kolmella varpaalla ja neljällä jalalla kohti kuunsirppiä kolmen ja neljän välillä aamuyöllä.

Tein molemmat, mutta Toukka luisteli molemmista huutamalla hulahuuta omena suussa ja munakoisoa korvissa. Molemmat päästiin kuitenkin perille ilman Isoherkun jeesiä.

Nyt voikin nukkua päivän.

13.08.2018

Koppakuoriaisen päiväkäsky 13/8/2018

Näkkäri on hyvää, mutta se on tylsän muotoinen. Toukka keksiköön tämän päivän aikana minulle näkkäripallonpyörittäjän.

Inkivääri on terveellistä, pahempaa kuin Haggis ja sen kuoriminen on yhtä tylsää kuin shakkipelin katselu. Toukka saa luvan rakentaa myös inkiväärinkuorenpikapoistajan.

Loppupäivä ajellaan speedomaitopurkilla ympäri lähistön suurinta muurahaispesää ja lauletaan Dirlandaata.