23.09.2018

Sunnuntaina meillä on ollut Koppiksen kanssa tapana tehdä pyhä lupaus, että aloitamme ankaran säästämisen. Ja olemme aloittaneetkin aina. Kunnes on tullut seuraava perjantai.

Tänään lupasimme toisillemme, ettemme koskaan, ikinä, milloinkaan säästä sentin suhaustakaan. Säästämistä ei nimittäin ole olemassakaan. Koko termi on jonkun pankkiirin keksimä. Pankkiiri on saanut hyvät naurut ja massit tolloilta.

Raha ei nimittäin säästy mitenkään. Se liikkuu aina. Jos säästät tilille latin, pankki lainaa muualta sitä vastaan yhdeksän latia ja lainaa ulos ne latit. Ottaa niistä korkoa ja lainaa nekin ulos. Ja antaa vähän omistajien bileisiin.

Jos säästät hilloa sukkaan, sekin lopulta häviää, homehtuu, palaa tai lopulta tuhlaat sen. Ja sen aikaa kun se oli sukassa, kituuttelit ihan turhaan.

Ehkä yksi puhtaimmista tollouden ilmentymistä oli aikoinaan Tolppamäen tollojen joukkohysteria pelastaa pankit konkurssilta. Ikään kuin raha olisi kadonnut tai sen kierto olisi pysähtynyt muutaman pankin konkurssiin. Yksi sana: paskat. Raha ei pysähdy. Ei edes syväjäädytetyn lahnan lahkeessa.

Vain tollot säästävät.

Tai pelastavat pankkeja.

Mylly pyörii ja turska rokkaa.