09.10.2018

Tajusimme aiemmin Toukan kanssa, että Maattomaan on tulossa jääkausi. Tämä ilmaston lämpeneminen on osa luonnon kieroa suunnitelmaa antaa koko tällä pienellä pallolla asuvan poppoon luulla, että ilmasto olisi jotenkin pysyvästi lämpenemässä. Paljastimme luontoäidin juonen ja löysimme historiasta faktat sille, että todellisuudessa tämä lämpeneminen aiheuttaa jääkauden Maattomassa.

Meidän pitää toimia, kun vielä on mahdollista. Sen sijaan, että yrittäisimme viilentää Maattoman ilmastoa, tavoitteenamme on varmistaa, että se varmasti pysyy lämpimänä. Tarvitsemme pattereita, paljon pattereita, todella paljon pattereita. Niin paljon pattereita, että pystymme lämmittämään kaikki Maattoman maat ja vedet.

Patterien hankinta on helppoa, ei muuta kuin lämmityskaapelia sun muuta sälää  maahan ja vesistöön sen minkä ehtii. Hieman haasteellisempaa on energian saanti tuon jokusen sadan tuhannen neliökilometrin lämmittämiseen. Mitään saastuttavaa energiaa emme käytä, koska meistä on kivempi asua puhtaassa kuin paskassa.

Ydinvoima on meillä yksi tärkeä energianlähde, mutta sen me romutamme jahka saamme muuta käyttöön. Tärkein energianlähde on säteily. Siis se auringon tuottama, suoraan tai välillisesti. Aika pieni osa auringon energiasta on saatavilla täällä maankamaralla ja tämä pirun pallo vielä pyörii, joten saamme sitäkin vähää energiaa vain puolet vuorokaudesta.

Menemme hakemaan energian avaruudesta. Siellä ei ole yötä eikä päivää, pinta-alaa on hieman enemmän kuin täällä pallolla, eikä nuo ainaiset pilvetkään häiritse. Ronttaamme avaruuteen tsiljoona energiakeräintä, pinta-alaltaan about Maattoman verran. Keräämme sen energian solmukohtiin siellä avaruudessa ja lähetämme isoina energiasäteinä Maattomaan. Täällä maan kamaralla energia valuu meidän lämmittimiin ja kohta on Maaton lämpimänä kesät ja talvet. Eikä pääse jääkausi jylläämään. Helppoa tämä energiahomma.

08.10.2018

Sähköautot on mielestäni melko kova juttu. Meillä Maattomassa ei ole muita kuin sähköautoja. Täällä ei ole koskaan saanut huristella millään sellaisella kulkuvälineellä, jossa käytetään bensaa, dieseliä tai jotain muuta kummallista, myrkyllistä tai muuten vaan vaarallista litkua. Jotkut idiootit ovat sellaisia ehdottaneet, mutta ovat saaneet korvilleen aika nopeasti Maattoman kansalaisilta. sen verran fiksua väkeä täällä.

Luimme joidenkin muiden maiden uutisia, jossa oli pitkät litanjat niiden sähköautojen liian lyhyestä ajomatkasta yhdellä latauksella. Se oli ongelma meillä Maattomassa ihan alkuaikoina, kun tunnin huristelua varten sai istuskella makkaraa mättämässä kaksi tuntia latausta odotellessa. Sähköautot uhkasivat kansanterveyttä ja pahasti, kun kaikki lihoivat kovaa kyytiä. Vaan ei enää.

Ratkaisimme koppiksen kanssa ongelman yhdellä pienellä muutoksella meidän tuottamiin sähköautoihin. Tuo muutos muuten aiheutti ihan pyytämättä ja yllättäen melkoisen kilinän meidän firman kassaan.

Standardoitu, vaihdettava akkumoduuli.

Siinä se. Loppui latauksen odottelu ja akut saa täyteen nopeammin kuin joissain kehittymättömissä maissa tankataan tankillinen myrkkylitkua. Meidän bisnes on autojen valmistuksen lisäksi valmistaa ja myydä palveluna akunvaihtorobotteja.

Jokaisessa autossa on täsmälleen standardin mukainen, nopeasti vaihdettava akkukasetti. Niitä kasetteja voi olla myös useita. Yhden kasetin koko on sen verran pieni, että sen vaihtaa hieman hintelää rotevampi mies käsinkin, jos treeniä kaipaa.

Huoltoasemilla ja muissa palvelupisteissä on akunvaihtorobotit, ne meidän tuottamat, joista me tahkomme rahaa.

Auto ajetaan vaihtoalustalle ja mikäli autossa on useita kasetteja, valitaan montako kasettia haluaa vaihtaa. Robotti sujauttaa tyhjän akun kasetista ja asettaa tilalle uuden, täyteen ladatun. Koko hommaan kuluu alle puoli minuuttia, oli kasetteja sitten yksi tai kymmenen. Tuo rakkine kun osaa vaihtaa useita kasetteja samaan aikaan. Sillä hetkellä, kun auto huristelee pois vaihtopisteestä, tyhjät akut ovat jo latauksessa ja kohta ne asennetaan seuraavaan autoon.

Annoimme tuon akkukasetin patentin julkiseen käyttöön ihan ilmaiseksi sillä ehdolla, että sen kaikkia speksejä noudatetaan täsmällisesti, jotta varmistetaan yhteensopivuus automerkkien välillä. Siitä tuli hitti.

Näppärää, helppoa ja meidän kassa kiittää.

07.10.2018

Maattomassa kaikki toimii kuin rasvatut salamat. Universumin tehokkain valtio. Meillä on julkinen salaisuus, joka on kirjattu perustuslakiin.

1 luku

1 §

Ole laiska.

Selkeästi kirjattu, etten sanoisi. Takaa meille ylivertaisen tehokkuuden verrattuna muihin. Lisäksi tekee meistä reippaasti kekseliäimmän tai hienommalla jargonilla sanottuna innovatiivisimman kansan mitä pallomme päällään kantaa.

Miksi?

Koska laiskan on pakko keksiä aidosti ja kokonaisuuden kannalta helpompia tapoja tehdä asiat. Helpompi tapa on aina tehokkaampi, kunhan sitä tarkastellaan koko höskän kannalta. Esimerkiksi huono laatu ei tuo tehokkuutta, koska korjaamiseen kuluu resursseja. Yleensä asiat kannattaa tehdä vain kerran. Kun ei itse laiskuuttaan viitsi tehdä, pitää keksiä keino miten hommat hoituu ilman tekemistä.

Maattoman autoilla huristellaan kymmeniä vuosia, eivätkä kännyköiden lasit mene rikki. Tietokoneitakin voi oikeasti päivittää osissa, ilman että tarvitsee vaihtaa koko rohjoa parin vuoden välein, kun jokin osa on jäänyt kehityksessä jälkeen. Sukkiin ei tule reikiä ja pesukonekin käy ja kukkuu vielä viidenkymmenen vanhana. Paperia meillä ei enää ole, ei edes vessassa.

Toukan kanssa kehitimme myös tekoälyttömän. Se ei tee muuta kuin penkoo kuukkelista ihmisten ärsytyksen aiheita. Kun joku ärsyttää, se johtuu usein tehottomuudesta. Siinä taas on sauma keksiä jotain mikä tuo lisää tehokkuutta ja lisää massia, koska laiska ostaa asioita, jotka mahdollistavat laiskottelun.

Olemme aidosti laiskoja ja ylpeitä siitä.

06.10.2018

Jääkausi tulee, oletko valmis?

Maaton kuuluu meidän pikku pallolla alueeseen, jota kutsutaan ääkkösnaviaksi. Olemme omituista porukkaa, jossain kaukana pohjoisessa. Meidän ilmasto on melko leppoisaa, vaikka suurimman osan vuodesta sataakin mitä ihmeellisimpiä asioita. Talvisin on reippaasti pakkasta ja kesällä voi olla ronskeja helteitä.

Viime aikoina maailmalla on kohkattu paljon pienen pallomme lämpenemisestä. Lämpeneminen on meidän bisneksille loistojuttu. Teemme kaikkea mahdollista, mitä hyvin peloteltu väki ilmaston lämpenemisen varjolla ostaa. Erityisesti kaikkea, mikä mukamas estäisi lämpenemisen. Kysyntä on taattu.

Tein hieman tutkimusta. Ihan päivänselviä juttuja, mitkä on kaikkien saatavilla. Fiksujen tiedemiesten tutkimuksia siitä mitä aiemmin on tapahtunut näillä main.

Ei sitä lämpenemistä tietenkään voi millään estää. Se tapahtuu, teki pikku ihmispolot mitä tahansa. Samoin kuin sitä seuraava jäähtyminen. Jäähtyminen alkaa täältä meidän seuduilta, ääkkösnaviasta.

Meidän ilmaston pitää melkein miellyttävänä vieressä virtaavat merivirrat, eritysesti yksi nimeltään Kolovirta. Ilmaston lämpeneminen muuttaa ihan kohta sen virtauksia siten, että täällä meidän nurkilla alkaa ilma jäähtyä. Samaan aikaan muualta puskee tänne lämmintä ja kosteaa ilmaa sen minkä ukkohönkä jaksaa puhkua ja sen on paljon. Tänne tullessaan se ilmamassa jäähtyy ja siinä oleva kosteus tekee meille sateita, paljon sateita. Talvella ne sateet tulevat lumena. Sitä lunta tulee metritolkulla. Niin paljon, ettei se ehdi sulaa kesällä. Seuraavana talvena sitä sataa lisää.

Ei aikaakaan, kun kaikki ääkkösnavian ylängöt ovat valkoisena ympäri vuoden. Edelleen sitä lunta tupruttaa lisää. Valkoinen muuttuu jääksi, joka leviää pikkuhiljaa koko ääkkösnaviaan. Meidän takapihakin uhkaa jäätyä.

Sen me haluamme estää. Emme lämpenemistä, vaan uuden jääkauden.

05.10.2018

Toukka pyysi, että pelastaisin meidän ammattiyhdistyksen konkurssilta, joka uhkaa hamaan tappiin jatkuvasta lakosta. Väitti hommaa vaikeaksi. Helppoa kuin heinänteko.

Joskus aiemmin totesin, että meillä on ammattiyhdistys, joka lupaa duunareille, että he voisivat tehdä unelmoimaansa työtä ja saada siitä niin huimaa liksaa, ettei heidän enää tarvitse tehdä työtä, josta unelmoivat.

Käytetään tuota. Tarjotaan duunareille duunia.

Koska firmat näyttävät tajunneen, että saavat meidät kyykkyyn jatkamalla lakkoa ikuisuuteen. Voivat sopivassa kohtaa lakkauttaa firmat, siirtää toiminnan uuteen  firmaan ja palkkaamisen sijaan käyttää vain duunareita, joilla on toiminimi. Maksavat lisäksi puolet vähemmän niille uusille duunareille. Lopputuloksena sanovat heipat ammattiyhdistyksille. Vaan eipäs onnistu.

Meistä tulee niiden kilpailijoita.

Pistämme myös firman pystyyn, jonka ammattiyhdistys omistaa täysin. Sanomme duunareille, että sen naurettavan pienen lakkoavustuksen sijaan voivat halutessaan tulla meille duuniin ja saavat korvauksena puolet aiemmasta liksasta. Lupaamme lisäksi, että kun lakko on ohi, nostamme liksat taas entiselleen ja mikäli heidän vanha firma on mennyt konkkaan, voivat jäädä meille duuniin. Hädissään tarttuvat täkyyn.

Lakko ei tietenkään lopu koskaan, se on helppo varmistaa.

Kohta meillä on kasapäin firmoja, joissa duunarit tekevät puoleen hintaan duunia ja me tahkomme hilloa kuten ennenkin. Sitä mukaa kun duunarit huomaavat vanhojen firmojen menneen konkkaan ja uusien ottavan vain toiminimellä duunareita, heille iskee kostonhimo ja haluavat pestä ne uudet firmat ja haalia niiden asiakkaat. Kostonhimossaan eivät edes huomaa tekevänsä duunia pilkkahintaan.

Mikäli jossain kohtaa huomaavat homman oikean juonen, voimme aina perustaa ammattiyhdistyksen ajamaan heidän asiaa.

04.10.2018

Meidän ammattiyhdistys on vaikeuksissa. Olemme olleet tyhmiä ja olleet liikaa lakossa lähiaikoina ja sen vuoksi unohdimme ohjeistaa meidän firmojen dirikoita. Lisäksi meidän harmiksi myös jäsenistössä on sittenkin myös fiksuja kansalaisia, jotka ovat alkaneet epäillä meidän ammattiyhdistyksen jaloja tarkoitusperiä – tuottaa meille massia ja valtaa.

Lakkoilu on saanut aikaan sitä samaa turhaa älämölöä, kuin aina ennenkin, mutta tällä kertaa unohdimme muun saunaohjelman lomassa käskeä meidän firmojen dirikat pitämään turpansa tukossa aiheesta. Niinpä he ovat fiksuina ihmisinä kertoneet paljonko firmat menettävät rahaa lakkoilun takia. Se taas on aiheuttanut sen verran suuren ja typerän taisteluvimman kaikkien firmojen dirikoissa, että kukaan ei enää kehtaa perääntyä.

Oikeasti eivät menetä yhtään, koska tekevät tuplasti hommia lakon jälkeen ja kurovat menetykset kiinni. Siksi meidän ammattiyhdistys on voinut lakkoilla rauhassa. Meidän firmat tahkoaa rahaa kuten ennenkin ja lakoilla meidän ammattiyhdistyksen kassa suurenee entisestään. On ollut mukava laskea lakkoinvestointeja. Muutamalla roposella, joka kuluu lakkoavustuksiin saadaan moninkertainen lisäkilinä kassaan, kun jäseniä lappaa lisää ovista ja ikkunoista sekä liksat nousee.

Nyt vain näyttää pahasti siltä, että meidän fiksut dirikat antavat lakon jatkua, kunnes joko ammattiyhdistys tai firma menee konkkaan. Pitää hieman miettiä.

Firmat saa mennä konkkaan ihan rauhassa. Ennen kuin firma A menee konkkaan, me perustamme uuden firman B. Otamme firmaan B hommiin vain sellaisia duunareita, jotka tekevät hommia omalla toiminimellä. Kehotamme kaikkia firman A asiakkaita siirtämään sopparit firmaan B samantien, koska firma A ei kykene lakon vuoksi tekemään mitään. Firma B taas pystyy. Hetkessä kaikki asiakkaat on firmassa B ja firma A menee nurin ilman lakkoakin.

Heippa ammattiyhdistys. Mukavaa lakkoilua.

Ammuimme pahasti omaan nilkkaan. ********* sauna. Sinne meni meidän tuottoisa ammattiyhdistysbisnes. Ellemme keksi jotain ja nopeasti. Koppikselle sopiva homma. Eiköhän se huomiseksi jotain keksi.

03.10.2018

Törmäsimme ongelmiin meidän puljuryppään kanssa. Meidän omistuksessa on jo niin paljon puljuja, että ne tekevät väistämättä bisnestä myös keskenään. Siinähän ei sellaisenaan ole mitään ongelmaa, mutta Maattoman verottajasta, eli meistä on tullut ahne.

Meidän verottaja haluaa nyhtää hilloa puljujen välisestä kaupasta yhä enemmän. Lisäksi joku kummallinen, miedän vetämä kilpailuvirasto väittää, että olisi jotenkin ongelmallista, kun meillä on monta saman alan puljua, jotka samalla kilpailevat keskenään ja ovat saman omistajan ohjauksessa. Meidän mielestä siinä ei ole mitään ongelmaa.

Koska meidän toinen puoli on kuitenkin jääräpäisesti sitä mieltä, että meillä on ongelma, pitänee se ratkaista. Matkustimme pohjoiseen saunomaan ja miettimään.

Kolmantena päivänä olimme sen verran väsyneitä saunomiseen, että vaatehuoltokin tuotti tuskaa. Olimme lähdössä paikallisten silmäätekevien tilaisuuteen, johon piti pukeutua hieman paremmin. Omaa ja toukan paitaa silittäessäni, ilman korvausta, se kolahti. Mankelifirma.

Mankelifirma on muuten ihan samanlainen firma kuin mikä tahansa muu, mutta se ei tuota voittoa. Se on siis tavallaan hyväntekeväisyysfirma. Koska se tekee hyvää, sitä ei tietenkään edes Maattoman verottaja kehtaa verottaa.

Kilpailulliset ongelmat ratkaisemme sillä, että mankelifirman omistaa aina kaksi tai useampi keskenään kilpaileva pulju. Koska mankelifirma ei tuota voittoa ja tekee yhtä lailla hyvää omistusosuuksiensa suhteessa kaikille omistajilleen, ei sitä voida mitenkään pitää kartellina. Kätevää. Emme siis maksa veroja ja voimme sopia kilpailijoiden kanssa mitä tahansa. Aina kun löytyy uusi sovittava asia, perustamme siihen tarkoitukseen mankelifirman. Kätevää.

Tästä lähtien meillä on ammattiyhdistysten lisäksi vain mankelifirmoja.

02.10.2018

– Terve Jussi, mä olen Toukka ja tässä vieressä röhnöttää Koppis.

Seurasi hetken hiljaisuus, kun mittailimme Jussia päästä varpaisiin. Jussin olemuksesta huokui varmuus, mutta samalla poikamaisen vieno ujous ja vaatimattomuus. Hänellä oli maatiaisen ruskeat hiukset ja sekalaisen siniset silmät, joissa oli häivähdys vihreää ja ruskeaa. Jokainen löytäisi hänen silmistään haluamansa värin.

Jussi oli pukeutunut siististi, mutta rennosti. Jalassa hiekanruskeat chinot, vaalea kauluspaita ja tummansinisen pikkutakki. Kaikki selvästi mittojen mukaan tehty. Paidan hihasta erottui vaalealla langalla kirjaillut kirjaimet JK.

Selvää vävyainesta. Jokainen äiti olisi sulaa vahaa Jussin edessä. Pelkästään Jussin olemus toisi roppakaupalla ääniä kaikilta niiltä Maattoman äideiltä, jotka ovat huolissaan tyttäriensä tulevaisuudesta. Siihen huoleen me tarttuisimme varmasti, mikäli lähtisimme tekemään Jussista meidän seuraavaa pressaa. Ja lähtisimmehän me, kunhan sopimus olisi järkevä.

01.10.2018

– Moi, mä olen Jussi, sun seuraava pressa, Jussi sanoi vakavana ja kätteli. 

Olin kuitenkin havaitsevinani pientä pilkettä Jussin silmäkulmassa.

Olimme Koppiksen kanssa etsineet seuraavaksi presidentiksi sopivaa henkilöä, joka on mies ja jonka nimi on Jussi. Olimme jo vaipuneet epätoivoon satojen tapaamisten jälkeen ja harkitsimme etsinnän laajentamista myös muun nimisiin henkilöihin. Nimenhän voi aina vaihtaa.

Istuessamme pienen kadunvarsibaarin terassilla kupposella, taisimme jutella hieman äänekkäämmin aiheesta, emmekä huomanneet vieressä olevan nuorehkon miehen kuuntelevan meitä tarkkaavaisesti. Kunnes mies nousi ylös, asteli pöytämme viereen ja esitteli itsensä.

Jussi, meidän seuraava pressa seisoi vieressämme.