31.08.2018

Maattomasta puuttuvat puolueet. Asia on heti laitettava kuntoon. Tarvitaan vain kaksi puoluetta, joista toinen on turha ja toinen turha. Kukaan ei kuitenkaan saa koskaan tietää kumpi on turha.

Tänään perustetaan puolueista toinen. Se turha.

Kun on vain kaksi puoluetta, toinen voi vetää vasemmalle ja toinen oikealle, tai pohjoiseen ja etelään, tai sisään ja ulos, tai suokoisopeltoon ja pois, tai kumpikin valitsemaansa suuntaan. Samaan suuntaan ne ei tietenkään koskaan vedä, omasta mielestään.

Tänään perustetaan se, joka vetää toiseen suuntaan kuin toinen.

Puolue vastustaa kaikkea. Ihan kaikkea. Paitsi niitä juttuja, joista se hyötyy. Se haluaa vallan kansalle. Koska sen jäsenet ovat Maattoman olemattomia kansalaisia, se haluaa vallan jäsenilleen. Siis kansalle.

Koska kansalle pitää kertoa mitä se haluaa, jotta se voi sitä haluta ja päättää, että saa haluamansa, jonkun pitää se sille kertoa. Puolue ei sitä voi kertoa, koska puolue ei voi puhua. Puolueella pitää siis olla keulatonkuva, joka kertoo kansalle mitä kansa haluaa ja mitä kansan pitää päättää.

Puolueella on keulakuvana pomoton. Kaikki mitä kansa haluaa ja mitä se päättää tulee siis pomottoman suusta. Puolueen tavoite on tehdä toisesta puolueesta turha. Jotta se siinä onnistuu, sen pitää varmistaa, että kansa voi päättää mitä pomoton sanoo ja että pomoton voi sanoa mitä kansa haluaa päättää.

Tavoitteena on aito kansanvalta, jossa yksin vain pomoton päättää mitä kansa haluaa päättää.

Eläköön kansa!

Puolueen nimeksi tulkoon Takakeno.

30.08.2018

Tänään teemme Koppiksen kanssa historiaa ja nostamme meidän konsulttifirman Maattoman virtuaalisesta tuhkasta. Kohta se kukoistaa kampelapuun alla täyden tähtipallon loisteessa.

Oivallettiin nimittäin, että kaikki kilpailevat konsulttifirmat myy ihan mitä vaan. Ne kysyy asiakkaalta mitä asiakas haluaa, eikä asiakas lopulta koskaan tiedä mitä haluaa. Niinpä ne kertoo asiakkaalle mitä hän haluaa ja myyvät sen.

Ja lopputulos on aina pettymys.

Asiakkaalla oli oikeasti ongelma, vaikka ei sitä tiennyt ja kun sille myytiin ratkaisu siihen konsultin keksimään ongelmaan, eli jotain muuta kuin ratkaisu siihen oikeaan ongelmaan, lopputulos on aina pielessä, eli asiakas saa aina jotain mitä ei halunnut ja on tyytymätön.

Niinpä meidän konsulttifirma ei myy asiakkaalle ratkaisua mihinkään ongelmaan. Ei meidän konsulttien keksimään, eikä asiakkaan oikeaan ongelmaan. Ja meidän asiakas on aina tyytyväinen, koska saa juuri sitä mitä kerrotaan.

Me myydään asiakkaalle turskaa.

29.08.2018

Hamppuköyttä, polyesterinarua, villalankaa, ristilukin seittiä, kuminauhaa ja kolmihaarakehrääjän roikkonarua. Eiköhän noilla saada sidottua ihan mitä vaan. Ja niin, että pysyy. Ei karkaile nesteet, eikä esteet. Eikä edes Toukka pääse rällästämään tai päästämään karkuun mitään mitä olen sitonut.

Aloitin näes rankat toimenpiteet Maattoman pelastamiseksi. Maatonta uhkaa suurin mahdollinen katastrofi. Sinne uhkaa päästä ihmisiä. Ihmisten ilmestyminen on varma tuhon alku.

Miksi se ihminen tänne Maattomaan halajaa? No tietenkin koska siellä on hiiltä. Ilman hiiltä ei ole ihmistä, joten se hiili on niille elintärkeää. Ne tarvitsee hiiltä ihan kaikkeen. Missä hiiltä, siellä ihminen ja siellä tuho.

Pelaan siis varman päälle ja estän ihmisiltä hiilen saannin. Sidon kaiken hiilen niin tiukasti, ettei edes Toukka pääse sitä käpistelemään, vaikka olisi juonut Hiivahillerin voimajuomaa.

Hiilensitomistalkoisiin hep hep.

28.08.2018

Kohta maailma saa nauttia minun henkilöbrändistä. Toukan brändillä saat vastauksen mihin tahansa kysymykseen käsittämättömän ylivertaisen mukavalla tavalla. Ei ole sellaista asiaa, mihin Toukka ei tuo vastausta.

Toukka näyttää komealta, kauniilta ja laadukkaammalta kuin yksinäinen puikulaperuna ruohosipulin korren ja kateenkorvan vieressä tuhannen euron ravintola-ateriassa. Toukasta ei saa otettua rumia kuvia, vaikka yrittäisi.

Toukka osaa muistuttaa itsestään. Huhuilee ympärilleen ja huokuu helpotusta sitä ihaileville. Se tuo varmuutta epävarmoille ja ylistystä varmoille. Niille ketkä eivät Toukasta pidä, myötähäpeän tunne aiheuttaa omahyväistä tyydytystä takaraivon ennustaessa Toukan tuhoa. Mutta Toukka ei tuhoudu, eikä häviä mihinkään. Toukka käy ja kukkuu aina. Ja maistuu hyvälle.

On se komea brändi, ruskeassa pullossa ja kyljessä komeasti tyylitelty Toukan kuva – 38%

27.08.2018

Eloa korjataan vielä viisi päivää.

Elo on ehkä huonoimmin suunniteltu masiina, minkä tiedän. Se kestää kerrallaan vain yksitoista kuukautta ja joka vuosi sitä korjataan kokonainen kuukausi.

Maattomassa järjestetään sen vuoksi vuosittainen elonkorjuujuhla. Juhlassa ei tehdä mitään muuta kuin korjataan eloa. Jokainen korjaa oman elonsa kuluneelta vuodelta. Ja samalla vähän vieruskaverienkin, tuttujen, tuntemattomien ja ehkä muidenkin. Lopulta kaikki korjaavat kaikkien eloa. Kovaäänisesti.

Seuraavana aamuna kaikki korjaavat elon korjaamisesta aiheutuneita korjattavia.

26.08.2018

Sunnuntai on mukava päivä. Silloin voi huoletta heittää lonkkaa ja tähystää kohti taivaanrantaa, lentävää puolivillaista perusfanttia etsiskellen.

Lonkanheittokisoissa ainoa ja ainainen ongelma on kenen lonkkaa milloinkin heitetään. Kaikkien lonkat haluavat tulla heitetyksi, koska heitettävälle on taattu ikimuistoinen ilmalento taivaanrantaan ja takaisin. Taivaanrannassa taas näkee takuuvarmasti puolivillaisen perusfantin. Eikä sitä näe ihan helpolla. Jotkut eivät näe sitä koskaan elämänsä aikana.

Mutta minä näen tänään, koska olen heitettävänä.

25.08.2018

Kävimme Toukan kanssa kummallisessa paikassa. Paikka oli pullollaan tuon tuostaan erilaisempaa sortimenttia raparperilehden rullaimesta kivilohkareiden silottajaan. Hieno mestahan se oli, vietimme siellä koko iltapäivän.

En kyllä vieläkään ymmärrä, miten rakentamani kolmiväärän suoristaja oli joutunut sinne. Sain sen onneksi takaisin. Olinkin jo kaivannut sitä lukuisia kertoja, aina kun isken pääni kolmiväärän rönsyileviin antenneihin.

Kohta ovat antennit entisiä.

24.08.2018

Kisoiho liipasi luistelemaan sohvaluolaan. Eipä siinä mitään, luisteluhan on taitolaji. Varsinkin, jos luistelee mutiaisnorsun napajäällä. Mutiaisnorsun napa on jalkapallokentän kokoinen ja sillä on aina kylmä. Niin kylmä, että sen napa on aina jäässä.

Kisoihon liipaisu varmaan merkkaa sitä, että kohta tulee tornado ja ryöpyttää sata lasissa uusia tuulia Toukan ja Koppiksenkin hulppeaan tupaan. Mikäs sen makeampaa. Paitsi helmimehiläisen hunaja.

Hunajaa huiviin siis.

23.08.2018

En saanutkaan tehtyä niin paljoa simavahveromehua, kuin olin luvannut torikansalle. Mutta kun olen luvannut, niin pakkohan sitä on lupaukset pitää, ehkä. Jotta saan lorotettua tarpeeksi simaa, pitää tietenkin miettiä miten sitä saisi lisää.

Helppo homma. Tietenkin säästämällä. Jos säästän happea pidättämällä hengitystä ja käytän vähemmän päivänvaloa ja syön tonkeroa, ei se vaikuta mihinkään. Mutta voin sanoa, että säästän, jotta torikansa saisi kaiken siman.

Vaan kun ei sitä silti tarpeeksi ole. Eikä sillä ole väliä, kunhan sanon, että säästän. Siinä vaiheessa kun tajuavat, etteivät saaneetkaan tarpeeksi, olen jo todennäköisesti juonut kaiken siman kuitenkin.

Röyh.

22.08.2018

Meinataan Koppiksen kanssa jäädä vetämään lonkkaa hamppuköydellä ja keskitytään kekkuloimaan ympäri jääkaappia. Sitä varten meillä pitää olla kunnon kasa liitua.

Maattomaan tulee eläkerohmusto. Sen sijaan, että virtuaalivietereillä kerätyt kirpunnahat jätettäisiin sinne rohmustoon, sijoitettaisiin nahkatorilla ja niillä tuotoilla sitten kustannettaisiin joskus meidän eläkekekkuloinnit, me tuhlataankin ne saman tien.

Sillä tuhlaamisella ei ole mitään väliä, koska voidaan olla keräävinämme ja ehkä vähän kerätäkin Maattoman asukkailta aina lisää nahkoja, jos ne meinaa loppua eläkerohmustosta. Ja jos maattomilta ei saada tarpeeksi nahkoja meidän eläkerilluttelun kustantamiseen, rohmusto ottaa loputtomasti nahkalainaa.

Niille lainaajille me kerrotaan, että meillä on Maattomassa verotusoikeus, joten saavat varmasti nahkansa takaisin. Eikä ne tajua, että eivät koskaan tule saamaan niitä takas, kun ei Maattomassa ole tarpeeksi nahkoja edes kaikille maattomille. Mutta onhan meillä oikeus verottaa.

Tämän opin kuun loisteessa yhdeltä Tolppamäen tollolta, kun siemailtiin nokkoskinkkutotia Koppiksen vanhassa tammitynnyrissä.

21.08.2018

Ajattelin tänään aloittaa meidän ihka oman valtion suunnittelun. Siitä tulee nimeltään Maaton. Maata sillä ei ole ollenkaan. Eikä järviä, merta, asukkaita tai mitään muutakaan oikeaa olevaa.

Velkaa sillä on. Ja paljon. Uskomattoman paljon.

Se on sellainen hieno virtuaalimaa. Se on olemassa vain Keskustammen ylläpitämässä neuroottisverkossa ja energiansa se saa Tolppamäeltä kumpuavasta tolloudesta. Tolppamäen rajattoman tollouden takia Keskustammea ennen pitää asentaa alitollosuodattimenylipäästin, jottei Keskustammi pääse kärähtämään ylettömästä tolloudesta.

Maattomassa jokainen tekee mitä haluaa, paitsi sitä mitä Kunkku sanoo. Erityisesti on kiellettyä tehdä mitään järkevää. Ensimmäiset uudisasukkaat meidän lisäksi tulevat Tolppamäeltä.

Valtiomuotona on tollismi.

Tästä tulee hieno valtio, joka toimii kuin kuivunut Vikurivirta

20.08.2018

Kohta puolen vuosisataa hihhulointia, eikä nenän päästä edes finnit ole kadonneet. Tällaista tämä mateleva elämä on.

Valtteriksi olen finnin ristinyt. Sen purppura puolipallo paistattelee auringossa kuin pihapoppelin purjoperhoset. Aamuisin se kurkkaa luolastostaan ja häipyy kuoren alle karkuun puolihuolimattomia poistoyrityksiäni.

Oikeasti en edes tosissani yritä saada sitä satimeen, pitäähän senkin saada elää säälittävää elämäänsä. Enkä oikein kurjempaa eloa keksi kuin minun perunanuijassa majailu, tai no, ehkä keksin muutaman…

Taidan tänään tunkea pitkään ruhooni Sellilän seisovan pöydän sekametelisälää. Se on kuuluisa kilometrin pitkästä pöydästä, johon kerätään kerran vuodessa kaikki jämäruoka, mitä edelliseltä vuodelta on roskiin heitetty.

Saa Valtteri pitää pirskeet seuraavana päivänä ja kutsua kenkkulit kaverinsakin rasvaiselle tarjottimelle. Röyh.

19.08.2018

Raha kasvaa puussa, siksi minulla on rahapuu.

Rahapuussa näkyy kolikkokekkulin kieromieli ja jokainen lehti venkuroi suuntaan jos toiseen. Kun en tiedä mikä venkura milloinkin mihinkin suuntaa, on parempi olla itse venkuroimatta.

Mutta se puunrunko ei venkuroi. Se kasvaa aina ylöspäin, kohti kaunista Telluksen taivaankantta.

Jos siis pidän kieron katseeni aina kohti runkoa, tiedän mihin ne rahapuun lehdet tulevaisuudessa sojottaa. Ja sinne tällainen kekkuli kuoriainenkin pienet oravanluomat kirppunsa kipasuttaa.

Taidan kuskata yhden pikkupuun porho Pösilölle, kun ei se osaa edes omaa ponttoonipuljuaan ohjastaa muualle kuin kaunislehdon kaivoon.

Voi sitten vastavuoroisesti kumota tämän Koppiksen kolpakon kukkuralleen.

18.08.2018

Kinkkilään kehtaisi kiikuttaa kukkurallisen kiikkeriä keinuja. Kovasti kehuvat kotoista käden kaivertamaa koloa kuusikeinussa. Koivukin kurottaa kuormaan, koska kulhot kovertuu ketterämmin kovemmasta kepistä.

Koppava konstaapeli kukkoili keskiviikkona kun kuormaa kasasin. Kehtasi käkättää kolmasti. Kappas kun kissalan kukkaro kapeana kotiin kieppui, kuormaa kun kehuivat kokolailla komiasti kiinnitetyksi.

Keppiäkään Koppiksen kärrystä koskaan kellahtanut kanveesiin.

Kukkeliskuu kurkottakaa korkealle.

17.08.2018

Pää täynnä tohjoa, joka raastaa korvanlehtiä kohti pohjoisen kalossimaata. Tulivuoren nestemäinen kuukohmelo uhkaa keittää yliskamarini kriittisen pisteen kuumemmalle puolelle.

Josko työntäisin kupolin jäävesitynnyriin, ei tarvitsisi käyttää takapihan ydinvoimalaa jalkamehukeiton keittämiseen.

Basiliskojen kevlarvahvisteisten raastinrautojen terät on selvästi teroitettu Simasepän pillipajassa pilkkahintaan. Taidan käydä kaupasta kolmetoista kurkkua ja antaa omani vaihdossa kauppiaalle. Päivän vietän kolossa.

16.08.2018

Meidän länsinaapuurin lemppariruoka on porkkanavartaassa naftakärvennetyt silakkavaahtokarkit, niillä on aina kylmä, eikä niiden yläkerrassakaan ole ketään kotona.

Kävin taannoin koputtamassa lehmänkellolla niiden ovea, eikä kukaan avannut ikkunaa. Ovimatto haisi pilaantuneelle silakalle ja porkkanaa oli kaikkialla.

Nyt ne yrittää lämmittää mieltään kärventämällä nelipyöräisiään. Ehkä ne funtsii, että niiden tekemät kiesit ei muuhun kelpaa. Ja oikeassahan ne on.

Sen kerran, kun yhtä lainasin käydäkseni Huikulassa, se kyykähti Kolmen koukun kolpakon ojaan vikisten kuin lentävä porsas. Ei siitä saanut edes kinkkusiivuja. Onneksi hävittävät moiset.

15.08.2018

Käytiin yöllä Toukan kanssa tähtijäähyllä. Tähtijäähyllä ryömitään alakorven ylärummun kautta Hippelihööhön ja sieltä hypitään takaisin Ryönäälle takaoven alakahvan kautta.

Välillä saa kaivaa kolmetoista poteroa paikallisen Pullamestarin pikkupihalle, mutta sitä ei ole pakko tehdä mikäli pomppii kolmella varpaalla ja neljällä jalalla kohti kuunsirppiä kolmen ja neljän välillä aamuyöllä.

Tein molemmat, mutta Toukka luisteli molemmista huutamalla hulahuuta omena suussa ja munakoisoa korvissa. Molemmat päästiin kuitenkin perille ilman Isoherkun jeesiä.

Nyt voikin nukkua päivän.

14.08.2018

Puhelin on parsakaalin jatke banaanipellossa. Se ei toimi kuitenkaan silloin kun pitäisi ja maistuu raakana kissanhiekalle.

Tänään on pakko tehdä retki läheiseen romukauppaan ja hakea hilatsydeemivitkuttimia uuttaa viestintäkonkelia varten. Vien sen isoegoherroille Tolppamäelle ja käsken tuupata kallion sisään konepellin alle.

Alkaa niiden palvelut toimia vaikka maatuskat yrittää estää. Tänne ei tulla hillumaan kuin Niilon sukkaan.

13.08.2018

Koppakuoriaisen päiväkäsky 13/8/2018

Näkkäri on hyvää, mutta se on tylsän muotoinen. Toukka keksiköön tämän päivän aikana minulle näkkäripallonpyörittäjän.

Inkivääri on terveellistä, pahempaa kuin Haggis ja sen kuoriminen on yhtä tylsää kuin shakkipelin katselu. Toukka saa luvan rakentaa myös inkiväärinkuorenpikapoistajan.

Loppupäivä ajellaan speedomaitopurkilla ympäri lähistön suurinta muurahaispesää ja lauletaan Dirlandaata.

12.08.2018

Toukan ensimmäiset blogiaatokset

Tarttisi huoltaa meidän ydinkäyttöinen, metaaniavusteinen liitoleipälauta. Olen säästänyt kolmetuhatta kiloa hapanta piimää, ruiskänttyä ja herneitä. Eiköhän niillä saa prosessin taas paukkumaan. Päästään Koppiksen kanssa elvistelemään Kolera-altaaseen.

Miksiköhän multa puuttuu häntäpäästä sentti? Jaa-a, no se kasvaa takaisin.

11.08.2018

Huomenta, Toukka huikkaa laiskasti Koppakuoriaiselle.
Huomenta vaan, Koppakuoriainen vastaa.

Ruvetaanko pitämään päiväkirjaa? Viriilinä koppiksena voisit perustaa meille blogin, eiks jeh.

Ööö… blogin? Meinaatko, että tämä kumisaapas ei riitä meille ja tarvitaan koko kortteli?

Idiootti, blogi on jonkun hipsterihörhön keksimä nimi nettipäiväkirjalle. Halusi varmaan myydä vanhan homeisen päiväkirjansa ja keksi sienikeittoa syötyään sille uuden nimen.

Aaa, okei, no sitten. Mä väsään.

Roketti, saat palkaksi vanhentunutta juustonkänttyä jääkaapista.

Oke

Näin alkaa Toukan ja Koppakuoriaisen blokkaus.