19.06.2019

Tänään käännämme Koppiksen kanssa aivotoiminnan kohti Maattoman keskiyön juhlaa. Se tarkoittaa sitä, että annamme mielikuvituksen lentää, emmekä edes etäisesti mieti Maattoman politiikkaa tai muita kummallisuuksien koukeroita.

Ensi maanantaihin asti luvassa on joko hyviä tai huonoja ideoita tai jotain siltä väliltä. Tai sitten unohdamme kirjoittaa yhtään mitään. Saatamme jopa simuloida maanantaina normaalia ammattiyhdistysten ajamaa mallia ja unohtaa saapua paikalle läppärin ääreen. Se taas ei haittaa mitään, koska liksa juoksee joka tapauksessa. Onhan se yritysten kiva maksaa tyhjästä, eikös.

Ehkä voisimmekin ideoida mallin, jossa ammattiyhdistys maksaa ne poissaolot yrityksille, koska heillä riittää massia, kiitos täysin ylimitoitettujen jäsenmaksujen.

Edes liiton pomot eivät ehdi mässäillä sitä tahtia, kuin kassaan kilisee roposia. Eniten meitä on Koppiksen kanssa ihmetyttänyt ammattiyhdistysten jäsenten matematiikan taidot, tai niiden puute. Miksi kukaan, varsinkaan pienellä palkalla varustettu, maksaa satoja euroja vuodessa palvelusta, jonka saa muutamalla kympillä muualta. Vähän sama kun maksaisivat euron oluttölkistä satasen ja olisivat tyytyväisiä.

Eipä siinä mitään, liiton oluthan on varmaan ihan hyvää – tai ainakin pirun kallista, jos ei muuta ja valuu mukavasti alas liiton pamppujen kurkuista.