05.10.2018

Toukka pyysi, että pelastaisin meidän ammattiyhdistyksen konkurssilta, joka uhkaa hamaan tappiin jatkuvasta lakosta. Väitti hommaa vaikeaksi. Helppoa kuin heinänteko.

Joskus aiemmin totesin, että meillä on ammattiyhdistys, joka lupaa duunareille, että he voisivat tehdä unelmoimaansa työtä ja saada siitä niin huimaa liksaa, ettei heidän enää tarvitse tehdä työtä, josta unelmoivat.

Käytetään tuota. Tarjotaan duunareille duunia.

Koska firmat näyttävät tajunneen, että saavat meidät kyykkyyn jatkamalla lakkoa ikuisuuteen. Voivat sopivassa kohtaa lakkauttaa firmat, siirtää toiminnan uuteen  firmaan ja palkkaamisen sijaan käyttää vain duunareita, joilla on toiminimi. Maksavat lisäksi puolet vähemmän niille uusille duunareille. Lopputuloksena sanovat heipat ammattiyhdistyksille. Vaan eipäs onnistu.

Meistä tulee niiden kilpailijoita.

Pistämme myös firman pystyyn, jonka ammattiyhdistys omistaa täysin. Sanomme duunareille, että sen naurettavan pienen lakkoavustuksen sijaan voivat halutessaan tulla meille duuniin ja saavat korvauksena puolet aiemmasta liksasta. Lupaamme lisäksi, että kun lakko on ohi, nostamme liksat taas entiselleen ja mikäli heidän vanha firma on mennyt konkkaan, voivat jäädä meille duuniin. Hädissään tarttuvat täkyyn.

Lakko ei tietenkään lopu koskaan, se on helppo varmistaa.

Kohta meillä on kasapäin firmoja, joissa duunarit tekevät puoleen hintaan duunia ja me tahkomme hilloa kuten ennenkin. Sitä mukaa kun duunarit huomaavat vanhojen firmojen menneen konkkaan ja uusien ottavan vain toiminimellä duunareita, heille iskee kostonhimo ja haluavat pestä ne uudet firmat ja haalia niiden asiakkaat. Kostonhimossaan eivät edes huomaa tekevänsä duunia pilkkahintaan.

Mikäli jossain kohtaa huomaavat homman oikean juonen, voimme aina perustaa ammattiyhdistyksen ajamaan heidän asiaa.