02.10.2018

– Terve Jussi, mä olen Toukka ja tässä vieressä röhnöttää Koppis.

Seurasi hetken hiljaisuus, kun mittailimme Jussia päästä varpaisiin. Jussin olemuksesta huokui varmuus, mutta samalla poikamaisen vieno ujous ja vaatimattomuus. Hänellä oli maatiaisen ruskeat hiukset ja sekalaisen siniset silmät, joissa oli häivähdys vihreää ja ruskeaa. Jokainen löytäisi hänen silmistään haluamansa värin.

Jussi oli pukeutunut siististi, mutta rennosti. Jalassa hiekanruskeat chinot, vaalea kauluspaita ja tummansinisen pikkutakki. Kaikki selvästi mittojen mukaan tehty. Paidan hihasta erottui vaalealla langalla kirjaillut kirjaimet JK.

Selvää vävyainesta. Jokainen äiti olisi sulaa vahaa Jussin edessä. Pelkästään Jussin olemus toisi roppakaupalla ääniä kaikilta niiltä Maattoman äideiltä, jotka ovat huolissaan tyttäriensä tulevaisuudesta. Siihen huoleen me tarttuisimme varmasti, mikäli lähtisimme tekemään Jussista meidän seuraavaa pressaa. Ja lähtisimmehän me, kunhan sopimus olisi järkevä.