09.10.2018

Tajusimme aiemmin Toukan kanssa, että Maattomaan on tulossa jääkausi. Tämä ilmaston lämpeneminen on osa luonnon kieroa suunnitelmaa antaa koko tällä pienellä pallolla asuvan poppoon luulla, että ilmasto olisi jotenkin pysyvästi lämpenemässä. Paljastimme luontoäidin juonen ja löysimme historiasta faktat sille, että todellisuudessa tämä lämpeneminen aiheuttaa jääkauden Maattomassa.

Meidän pitää toimia, kun vielä on mahdollista. Sen sijaan, että yrittäisimme viilentää Maattoman ilmastoa, tavoitteenamme on varmistaa, että se varmasti pysyy lämpimänä. Tarvitsemme pattereita, paljon pattereita, todella paljon pattereita. Niin paljon pattereita, että pystymme lämmittämään kaikki Maattoman maat ja vedet.

Patterien hankinta on helppoa, ei muuta kuin lämmityskaapelia sun muuta sälää  maahan ja vesistöön sen minkä ehtii. Hieman haasteellisempaa on energian saanti tuon jokusen sadan tuhannen neliökilometrin lämmittämiseen. Mitään saastuttavaa energiaa emme käytä, koska meistä on kivempi asua puhtaassa kuin paskassa.

Ydinvoima on meillä yksi tärkeä energianlähde, mutta sen me romutamme jahka saamme muuta käyttöön. Tärkein energianlähde on säteily. Siis se auringon tuottama, suoraan tai välillisesti. Aika pieni osa auringon energiasta on saatavilla täällä maankamaralla ja tämä pirun pallo vielä pyörii, joten saamme sitäkin vähää energiaa vain puolet vuorokaudesta.

Menemme hakemaan energian avaruudesta. Siellä ei ole yötä eikä päivää, pinta-alaa on hieman enemmän kuin täällä pallolla, eikä nuo ainaiset pilvetkään häiritse. Ronttaamme avaruuteen tsiljoona energiakeräintä, pinta-alaltaan about Maattoman verran. Keräämme sen energian solmukohtiin siellä avaruudessa ja lähetämme isoina energiasäteinä Maattomaan. Täällä maan kamaralla energia valuu meidän lämmittimiin ja kohta on Maaton lämpimänä kesät ja talvet. Eikä pääse jääkausi jylläämään. Helppoa tämä energiahomma.

08.10.2018

Sähköautot on mielestäni melko kova juttu. Meillä Maattomassa ei ole muita kuin sähköautoja. Täällä ei ole koskaan saanut huristella millään sellaisella kulkuvälineellä, jossa käytetään bensaa, dieseliä tai jotain muuta kummallista, myrkyllistä tai muuten vaan vaarallista litkua. Jotkut idiootit ovat sellaisia ehdottaneet, mutta ovat saaneet korvilleen aika nopeasti Maattoman kansalaisilta. sen verran fiksua väkeä täällä.

Luimme joidenkin muiden maiden uutisia, jossa oli pitkät litanjat niiden sähköautojen liian lyhyestä ajomatkasta yhdellä latauksella. Se oli ongelma meillä Maattomassa ihan alkuaikoina, kun tunnin huristelua varten sai istuskella makkaraa mättämässä kaksi tuntia latausta odotellessa. Sähköautot uhkasivat kansanterveyttä ja pahasti, kun kaikki lihoivat kovaa kyytiä. Vaan ei enää.

Ratkaisimme koppiksen kanssa ongelman yhdellä pienellä muutoksella meidän tuottamiin sähköautoihin. Tuo muutos muuten aiheutti ihan pyytämättä ja yllättäen melkoisen kilinän meidän firman kassaan.

Standardoitu, vaihdettava akkumoduuli.

Siinä se. Loppui latauksen odottelu ja akut saa täyteen nopeammin kuin joissain kehittymättömissä maissa tankataan tankillinen myrkkylitkua. Meidän bisnes on autojen valmistuksen lisäksi valmistaa ja myydä palveluna akunvaihtorobotteja.

Jokaisessa autossa on täsmälleen standardin mukainen, nopeasti vaihdettava akkukasetti. Niitä kasetteja voi olla myös useita. Yhden kasetin koko on sen verran pieni, että sen vaihtaa hieman hintelää rotevampi mies käsinkin, jos treeniä kaipaa.

Huoltoasemilla ja muissa palvelupisteissä on akunvaihtorobotit, ne meidän tuottamat, joista me tahkomme rahaa.

Auto ajetaan vaihtoalustalle ja mikäli autossa on useita kasetteja, valitaan montako kasettia haluaa vaihtaa. Robotti sujauttaa tyhjän akun kasetista ja asettaa tilalle uuden, täyteen ladatun. Koko hommaan kuluu alle puoli minuuttia, oli kasetteja sitten yksi tai kymmenen. Tuo rakkine kun osaa vaihtaa useita kasetteja samaan aikaan. Sillä hetkellä, kun auto huristelee pois vaihtopisteestä, tyhjät akut ovat jo latauksessa ja kohta ne asennetaan seuraavaan autoon.

Annoimme tuon akkukasetin patentin julkiseen käyttöön ihan ilmaiseksi sillä ehdolla, että sen kaikkia speksejä noudatetaan täsmällisesti, jotta varmistetaan yhteensopivuus automerkkien välillä. Siitä tuli hitti.

Näppärää, helppoa ja meidän kassa kiittää.

07.10.2018

Maattomassa kaikki toimii kuin rasvatut salamat. Universumin tehokkain valtio. Meillä on julkinen salaisuus, joka on kirjattu perustuslakiin.

1 luku

1 §

Ole laiska.

Selkeästi kirjattu, etten sanoisi. Takaa meille ylivertaisen tehokkuuden verrattuna muihin. Lisäksi tekee meistä reippaasti kekseliäimmän tai hienommalla jargonilla sanottuna innovatiivisimman kansan mitä pallomme päällään kantaa.

Miksi?

Koska laiskan on pakko keksiä aidosti ja kokonaisuuden kannalta helpompia tapoja tehdä asiat. Helpompi tapa on aina tehokkaampi, kunhan sitä tarkastellaan koko höskän kannalta. Esimerkiksi huono laatu ei tuo tehokkuutta, koska korjaamiseen kuluu resursseja. Yleensä asiat kannattaa tehdä vain kerran. Kun ei itse laiskuuttaan viitsi tehdä, pitää keksiä keino miten hommat hoituu ilman tekemistä.

Maattoman autoilla huristellaan kymmeniä vuosia, eivätkä kännyköiden lasit mene rikki. Tietokoneitakin voi oikeasti päivittää osissa, ilman että tarvitsee vaihtaa koko rohjoa parin vuoden välein, kun jokin osa on jäänyt kehityksessä jälkeen. Sukkiin ei tule reikiä ja pesukonekin käy ja kukkuu vielä viidenkymmenen vanhana. Paperia meillä ei enää ole, ei edes vessassa.

Toukan kanssa kehitimme myös tekoälyttömän. Se ei tee muuta kuin penkoo kuukkelista ihmisten ärsytyksen aiheita. Kun joku ärsyttää, se johtuu usein tehottomuudesta. Siinä taas on sauma keksiä jotain mikä tuo lisää tehokkuutta ja lisää massia, koska laiska ostaa asioita, jotka mahdollistavat laiskottelun.

Olemme aidosti laiskoja ja ylpeitä siitä.

06.10.2018

Jääkausi tulee, oletko valmis?

Maaton kuuluu meidän pikku pallolla alueeseen, jota kutsutaan ääkkösnaviaksi. Olemme omituista porukkaa, jossain kaukana pohjoisessa. Meidän ilmasto on melko leppoisaa, vaikka suurimman osan vuodesta sataakin mitä ihmeellisimpiä asioita. Talvisin on reippaasti pakkasta ja kesällä voi olla ronskeja helteitä.

Viime aikoina maailmalla on kohkattu paljon pienen pallomme lämpenemisestä. Lämpeneminen on meidän bisneksille loistojuttu. Teemme kaikkea mahdollista, mitä hyvin peloteltu väki ilmaston lämpenemisen varjolla ostaa. Erityisesti kaikkea, mikä mukamas estäisi lämpenemisen. Kysyntä on taattu.

Tein hieman tutkimusta. Ihan päivänselviä juttuja, mitkä on kaikkien saatavilla. Fiksujen tiedemiesten tutkimuksia siitä mitä aiemmin on tapahtunut näillä main.

Ei sitä lämpenemistä tietenkään voi millään estää. Se tapahtuu, teki pikku ihmispolot mitä tahansa. Samoin kuin sitä seuraava jäähtyminen. Jäähtyminen alkaa täältä meidän seuduilta, ääkkösnaviasta.

Meidän ilmaston pitää melkein miellyttävänä vieressä virtaavat merivirrat, eritysesti yksi nimeltään Kolovirta. Ilmaston lämpeneminen muuttaa ihan kohta sen virtauksia siten, että täällä meidän nurkilla alkaa ilma jäähtyä. Samaan aikaan muualta puskee tänne lämmintä ja kosteaa ilmaa sen minkä ukkohönkä jaksaa puhkua ja sen on paljon. Tänne tullessaan se ilmamassa jäähtyy ja siinä oleva kosteus tekee meille sateita, paljon sateita. Talvella ne sateet tulevat lumena. Sitä lunta tulee metritolkulla. Niin paljon, ettei se ehdi sulaa kesällä. Seuraavana talvena sitä sataa lisää.

Ei aikaakaan, kun kaikki ääkkösnavian ylängöt ovat valkoisena ympäri vuoden. Edelleen sitä lunta tupruttaa lisää. Valkoinen muuttuu jääksi, joka leviää pikkuhiljaa koko ääkkösnaviaan. Meidän takapihakin uhkaa jäätyä.

Sen me haluamme estää. Emme lämpenemistä, vaan uuden jääkauden.

05.10.2018

Toukka pyysi, että pelastaisin meidän ammattiyhdistyksen konkurssilta, joka uhkaa hamaan tappiin jatkuvasta lakosta. Väitti hommaa vaikeaksi. Helppoa kuin heinänteko.

Joskus aiemmin totesin, että meillä on ammattiyhdistys, joka lupaa duunareille, että he voisivat tehdä unelmoimaansa työtä ja saada siitä niin huimaa liksaa, ettei heidän enää tarvitse tehdä työtä, josta unelmoivat.

Käytetään tuota. Tarjotaan duunareille duunia.

Koska firmat näyttävät tajunneen, että saavat meidät kyykkyyn jatkamalla lakkoa ikuisuuteen. Voivat sopivassa kohtaa lakkauttaa firmat, siirtää toiminnan uuteen  firmaan ja palkkaamisen sijaan käyttää vain duunareita, joilla on toiminimi. Maksavat lisäksi puolet vähemmän niille uusille duunareille. Lopputuloksena sanovat heipat ammattiyhdistyksille. Vaan eipäs onnistu.

Meistä tulee niiden kilpailijoita.

Pistämme myös firman pystyyn, jonka ammattiyhdistys omistaa täysin. Sanomme duunareille, että sen naurettavan pienen lakkoavustuksen sijaan voivat halutessaan tulla meille duuniin ja saavat korvauksena puolet aiemmasta liksasta. Lupaamme lisäksi, että kun lakko on ohi, nostamme liksat taas entiselleen ja mikäli heidän vanha firma on mennyt konkkaan, voivat jäädä meille duuniin. Hädissään tarttuvat täkyyn.

Lakko ei tietenkään lopu koskaan, se on helppo varmistaa.

Kohta meillä on kasapäin firmoja, joissa duunarit tekevät puoleen hintaan duunia ja me tahkomme hilloa kuten ennenkin. Sitä mukaa kun duunarit huomaavat vanhojen firmojen menneen konkkaan ja uusien ottavan vain toiminimellä duunareita, heille iskee kostonhimo ja haluavat pestä ne uudet firmat ja haalia niiden asiakkaat. Kostonhimossaan eivät edes huomaa tekevänsä duunia pilkkahintaan.

Mikäli jossain kohtaa huomaavat homman oikean juonen, voimme aina perustaa ammattiyhdistyksen ajamaan heidän asiaa.

04.10.2018

Meidän ammattiyhdistys on vaikeuksissa. Olemme olleet tyhmiä ja olleet liikaa lakossa lähiaikoina ja sen vuoksi unohdimme ohjeistaa meidän firmojen dirikoita. Lisäksi meidän harmiksi myös jäsenistössä on sittenkin myös fiksuja kansalaisia, jotka ovat alkaneet epäillä meidän ammattiyhdistyksen jaloja tarkoitusperiä – tuottaa meille massia ja valtaa.

Lakkoilu on saanut aikaan sitä samaa turhaa älämölöä, kuin aina ennenkin, mutta tällä kertaa unohdimme muun saunaohjelman lomassa käskeä meidän firmojen dirikat pitämään turpansa tukossa aiheesta. Niinpä he ovat fiksuina ihmisinä kertoneet paljonko firmat menettävät rahaa lakkoilun takia. Se taas on aiheuttanut sen verran suuren ja typerän taisteluvimman kaikkien firmojen dirikoissa, että kukaan ei enää kehtaa perääntyä.

Oikeasti eivät menetä yhtään, koska tekevät tuplasti hommia lakon jälkeen ja kurovat menetykset kiinni. Siksi meidän ammattiyhdistys on voinut lakkoilla rauhassa. Meidän firmat tahkoaa rahaa kuten ennenkin ja lakoilla meidän ammattiyhdistyksen kassa suurenee entisestään. On ollut mukava laskea lakkoinvestointeja. Muutamalla roposella, joka kuluu lakkoavustuksiin saadaan moninkertainen lisäkilinä kassaan, kun jäseniä lappaa lisää ovista ja ikkunoista sekä liksat nousee.

Nyt vain näyttää pahasti siltä, että meidän fiksut dirikat antavat lakon jatkua, kunnes joko ammattiyhdistys tai firma menee konkkaan. Pitää hieman miettiä.

Firmat saa mennä konkkaan ihan rauhassa. Ennen kuin firma A menee konkkaan, me perustamme uuden firman B. Otamme firmaan B hommiin vain sellaisia duunareita, jotka tekevät hommia omalla toiminimellä. Kehotamme kaikkia firman A asiakkaita siirtämään sopparit firmaan B samantien, koska firma A ei kykene lakon vuoksi tekemään mitään. Firma B taas pystyy. Hetkessä kaikki asiakkaat on firmassa B ja firma A menee nurin ilman lakkoakin.

Heippa ammattiyhdistys. Mukavaa lakkoilua.

Ammuimme pahasti omaan nilkkaan. ********* sauna. Sinne meni meidän tuottoisa ammattiyhdistysbisnes. Ellemme keksi jotain ja nopeasti. Koppikselle sopiva homma. Eiköhän se huomiseksi jotain keksi.

03.10.2018

Törmäsimme ongelmiin meidän puljuryppään kanssa. Meidän omistuksessa on jo niin paljon puljuja, että ne tekevät väistämättä bisnestä myös keskenään. Siinähän ei sellaisenaan ole mitään ongelmaa, mutta Maattoman verottajasta, eli meistä on tullut ahne.

Meidän verottaja haluaa nyhtää hilloa puljujen välisestä kaupasta yhä enemmän. Lisäksi joku kummallinen, miedän vetämä kilpailuvirasto väittää, että olisi jotenkin ongelmallista, kun meillä on monta saman alan puljua, jotka samalla kilpailevat keskenään ja ovat saman omistajan ohjauksessa. Meidän mielestä siinä ei ole mitään ongelmaa.

Koska meidän toinen puoli on kuitenkin jääräpäisesti sitä mieltä, että meillä on ongelma, pitänee se ratkaista. Matkustimme pohjoiseen saunomaan ja miettimään.

Kolmantena päivänä olimme sen verran väsyneitä saunomiseen, että vaatehuoltokin tuotti tuskaa. Olimme lähdössä paikallisten silmäätekevien tilaisuuteen, johon piti pukeutua hieman paremmin. Omaa ja toukan paitaa silittäessäni, ilman korvausta, se kolahti. Mankelifirma.

Mankelifirma on muuten ihan samanlainen firma kuin mikä tahansa muu, mutta se ei tuota voittoa. Se on siis tavallaan hyväntekeväisyysfirma. Koska se tekee hyvää, sitä ei tietenkään edes Maattoman verottaja kehtaa verottaa.

Kilpailulliset ongelmat ratkaisemme sillä, että mankelifirman omistaa aina kaksi tai useampi keskenään kilpaileva pulju. Koska mankelifirma ei tuota voittoa ja tekee yhtä lailla hyvää omistusosuuksiensa suhteessa kaikille omistajilleen, ei sitä voida mitenkään pitää kartellina. Kätevää. Emme siis maksa veroja ja voimme sopia kilpailijoiden kanssa mitä tahansa. Aina kun löytyy uusi sovittava asia, perustamme siihen tarkoitukseen mankelifirman. Kätevää.

Tästä lähtien meillä on ammattiyhdistysten lisäksi vain mankelifirmoja.

02.10.2018

– Terve Jussi, mä olen Toukka ja tässä vieressä röhnöttää Koppis.

Seurasi hetken hiljaisuus, kun mittailimme Jussia päästä varpaisiin. Jussin olemuksesta huokui varmuus, mutta samalla poikamaisen vieno ujous ja vaatimattomuus. Hänellä oli maatiaisen ruskeat hiukset ja sekalaisen siniset silmät, joissa oli häivähdys vihreää ja ruskeaa. Jokainen löytäisi hänen silmistään haluamansa värin.

Jussi oli pukeutunut siististi, mutta rennosti. Jalassa hiekanruskeat chinot, vaalea kauluspaita ja tummansinisen pikkutakki. Kaikki selvästi mittojen mukaan tehty. Paidan hihasta erottui vaalealla langalla kirjaillut kirjaimet JK.

Selvää vävyainesta. Jokainen äiti olisi sulaa vahaa Jussin edessä. Pelkästään Jussin olemus toisi roppakaupalla ääniä kaikilta niiltä Maattoman äideiltä, jotka ovat huolissaan tyttäriensä tulevaisuudesta. Siihen huoleen me tarttuisimme varmasti, mikäli lähtisimme tekemään Jussista meidän seuraavaa pressaa. Ja lähtisimmehän me, kunhan sopimus olisi järkevä.

01.10.2018

– Moi, mä olen Jussi, sun seuraava pressa, Jussi sanoi vakavana ja kätteli. 

Olin kuitenkin havaitsevinani pientä pilkettä Jussin silmäkulmassa.

Olimme Koppiksen kanssa etsineet seuraavaksi presidentiksi sopivaa henkilöä, joka on mies ja jonka nimi on Jussi. Olimme jo vaipuneet epätoivoon satojen tapaamisten jälkeen ja harkitsimme etsinnän laajentamista myös muun nimisiin henkilöihin. Nimenhän voi aina vaihtaa.

Istuessamme pienen kadunvarsibaarin terassilla kupposella, taisimme jutella hieman äänekkäämmin aiheesta, emmekä huomanneet vieressä olevan nuorehkon miehen kuuntelevan meitä tarkkaavaisesti. Kunnes mies nousi ylös, asteli pöytämme viereen ja esitteli itsensä.

Jussi, meidän seuraava pressa seisoi vieressämme.

29.09.2018

Turskabisnes meni poliittiseen lakkoon.

Meidän turskabisneksessä ei ole juurikaan kiinteitä kuluja. Duunaritkin ovat kaikki freelancereita ja pyörittävät hommia omilla firmoillaan tai toiminimillään. Lisäksi meidän kassa pullottaa kuin ylitäyteen survottu haggisnyytti. Voimme siis tehdä mitä huvittaa.

Olemme sitä mieltä, että Maattomalla pitäisi olla kunnon pressa. Sellainen pressa, joka pistää hommat kuntoon. Meidän kannalta kuntoon. Pressan pitää olla sen verran fiksu ja karismaattinen, että kansa tekee mitä hän käskee. Kuitenkaan ei liian fiksu, jotta tekee mitä me haluamme.

Oikean henkilön etsiminen alkaa aina nimestä. Tehtävään valittavalla pitää olla siihen sopiva nimi. Ei ateistiliikkeen vetäjäkään voi olla Usko, tai saattohoitolaitoksen johtaja Toivo.

Meidän seuraavan pressan on oltava primitiivinen, voimaa uhkuva, sitkeä, rehellinen, totuuksia laukova jurottaja ja tietenkin mies. Meidän seuraavan pressan nimi on Jussi.

Kampanjan aluksi käskimme meidän duunarien käyttää töissä vain ja ainoastaan paitoja, joissa lukee: Jussi on mun pressa. Eivät suostuneet.

Menimme poliittiseen lakkoon. Pysäytimme koko turskabisneksen, eikä kukaan pääse töihin, eivätkä saa meiltä latin latia, ennen kuin kaikilla on Jussipaidat päällä. Jos heittäytyvät hankaliksi, teemme diilin ammattiyhdistyksen kanssa. He maksakoot niiden duunarien liksan, jotka haluavat tulla töihin.

Koska me voimme.

28.09.2018

Mietimme Toukan kanssa miksi meidän Turskabisnes on niin menestyvä. Tahkomme rahaa kaikesta mitä teemme. Saamme myytyä mitä tahansa, vaikka meillä ei olisi mitään myytävää. Ja kaiken huipuksi asiakkaat ovat tyytyväisiä.

Meillä on salainen ase. Niin salainen, ettemme itsekään tienneet mikä se on. 

Ensin luulimme kaiken johtuvan siitä, että meidän tuotteet ja palvelut ovat parempia kuin muiden. Eivät ole. Sen jälkeen ajattelimme, että sen on pakko olla parempi laatu. Tutkimme asian. Ei ole. Ovat usein jopa huonompia laadultaan. Kaiken kukkuraksi ovat lähes poikkeuksetta kalliimpiakin kuin muut vaihtoehdot. Paskaa, halvalla tuotettua, laadukkaaseen hintaan. Hyvä meille, huono asiakkaalle. Silti ovat tyytyväisiä.

Koska kyse ei ole tuotteeseen tai palveluun liittyvistä ominaisuuksista, taian on pakko olla meissä. Nyt olemme jäljillä.

Olemme molemmat aika hyviä puhumaan ja syöllämme joskus jotain ymmärrettävää tekstiäkin meidän markkinointihommeleihin. Toisinaan joku katsoo meidän videoitakin. Eli kyseessä on pakko olla meidän taito puhua. Ei ole. Ei ketään kiinnosta meidän jutut, eikä varsinkaan ajatukset. Ketään ei ylipäätään kiinnosta muiden jutut. Kaikkia kiinnostaa ensisijaisesti omat jutut. Kaikki haluavat saada oman äänen kuulumaan. Oman asian esille. Omat ongelmat esille.

Olemme olleet tyhmyydessämme kilpailijoita viisaampia.

Koska meillä ei oikeastaan ole mitään järkevää sanottavaa, emmekä ole muutenkaan mitään Einsteinin jälkeläisiä, olemme tietämättämme vain kuunnelleet mitä asiakkaat sanovat ja toistaneet samat sanat heille. Ja he ovat haltioissaan. Niin haltioissaan, että ostavat mitä tahansa. Koska joku kuuntelee heitä. Heidän ongelmia ja heidän ääntänsä.

Parasta kaikessa on, että kuunneltuaan meidän äänellä omia sanojaan, omia ongelmiaan, he alkavat miettimään asiaa ja keksivät siihen itse ratkaisun. Ja me myymme sen ratkaisun heille. Ja he ostavat – sen turskan. Koska se oli heidän itsensä keksimä.

Turskabisnes on lopulta melko helppoa.

27.09.2018

Tapasin eilen Koppiksen kanssa myyjän. Kunnon vanhan kansan reppukauppiaan, joka myi kameroita. Eikä mitään ihan tavallisia kameroita, vaan liikennevalvontakameroita. Niissä oli kameran kylkeen liitetty hienoja hilavitkuttimia, tutkia, kuvantunnistusta ja kaikkea muuta liikenteen valvontaan tarvittavaa toiminnallisuutta.

Myyjä oli siinäkin mielessä perinteinen myyjä, ettei ollut ihan rehellinen. Kovasti nimittäin perusteli laitteiden hankkimista liikenneturvallisuuden paranemisella. Vain tollot hankkisivat laitteet sellaista tarkoitusta varten, koska eivät paranna yhtään mitään muuta kuin omistajansa kassan täyttöastetta. Ja se onkin loistava syy hankkia masiinoita.

Laitoimme laskukoneen laulamaan.

Maattomassa on autoja liikennekäytössä noin 2,7 miljoonaa kappaletta. Ylinopeudesta tai muista pienistä liikennerikkeistä sakkoja kirjoitetaan Maattomassa noin 290 000 vuodessa. Todellisuudessakin vain noin 15%, eli 405 000 autoilijaa huristelee ylinopeutta. Ovat ärsyttävän lainkuuliaisia nuo Maattoman autoilijat.

Jos ostaisimme kasan hienoja kameroita ja sakottaisimme kaikkia huristelijoita kahdella sadalla vuodessa, tekisi se vain säälittävät 81 miljoonaa vuodessa Maattoman kassaan. Ei viitsi vaivautua.

Kävelimme ympäri huonetta ja mietimme mitä tehdä. Kunnes kolahti. Kävelimme ympäri huonetta. Kävelimme. Jokainen Maattomassa asuva kävelee. Yhteensä 5,5 miljoonaa kävelijää. Ja kukaan niistä ei tiedä jalankulkusäännöistä yhtään mitään. Eivät edes tiedä kummalla puolella tietä pitäisi kävellä tai onko sillä mitään väliä. jalankulkijoille tarkoitetuista liikennevaloista eivät välitä mitään, vaan pitävät niitäkin ohjeellisina. Suojatiet on heille tilataidetta, jonka päälle ei saa astua. Jokainen rikkoo kävellen sääntöjä useita kertoja vuodessa.

Kävelijät on meidän kohderyhmä. 5,5 miljoona sakotettavaa, jokaiselle parin sadan sakko vuodessa. Yhteensä 1,1 miljardia sakkotuloja Maattoman kassaan joka vuosi.

Tilasimme kameroita. Paljon kameroita. Pengoimme Kuukkelin datasta kaikki reitit, joissa ihmiset kulkevat. Aloitamme tiheimmin kuljetuista reiteistä ja miinoitamme ne täyteen kameroita. Seuraavaksi pistämme Jullen asialle kirjoittamaan lain, jolla saamme myös yksityisten hallussa olevat kamerat osaksi sakotusmyllyä. Kohta kukaan Maattomassa ei voi kävellä mihinkään kulkematta kameran ja meidän sakotusmyllyn kautta.

Sormet syyhyää, kun mietimme mitä muuta kivaa ja Maattoman kassaa kartuttavaa niillä kameroilla voi tehdä.

Turvallisuuden nimissä, tietenkin.

26.09.2018

Hei pomo, oletko tullut vedätetyksi? Voitko onnitella itseäsi siitä, että olet onnistunut palkkaamaan itseäsi fiksumpia alaisia? Niin fiksuja, että he oikeasti onnistuvat vedättämään sinua?

Tänään se on helppo todentaa. Maattomassa alkaa vuoden suurin Haukotus. Osallistuvatko alaisesi, vai osallistutko kenties itse? Oletko sittenkin fiksumpi kuin pomosi?

Laiskana emme jaksa kirjoittaa enempää, vaan kehotamme lukemaan kirjoituksemme päivältä 8.9.2018.

Jäämme odottamaan Hauskotusta.

25.09.2018

Maattomassa on kaksi puoluetta – turha ja turha. Puolueet ovat aina eri mieltä, paitsi silloin, kun ovat samaa mieltä. Yksi asia yhdistää molempia. Kumpikin etsii kilpaa asioita, joilla saavat Maattoman pääsääntöisesti yksinkertaiset kansalaiset äänestämään heitä.

Ovat ottaneet oppia meidän turskabisneksestä ja vieneet opit astetta pidemmälle. Koska myymme mitä tahansa mitä asiakkaat haluavat, meidän pitää kysyä mitä ongelmia heillä on. Saatuamme vastauksen, myymme ratkaisun juuri siihen ongelmaan. Koska meillä ei oikeasti ole ratkaisua mihinkään, myymme lopulta turskaa.

Poliitikot tekevät täsmälleen samaa. Ainoa hienous politiikassa, verrattuna turskabisnekseen on, ettei politiikassa tarvitse lopulta tuottaa mitään ratkaisua mihinkään. Voi vaan myydä, eikä tarvitse toimittaa edes turskaa. Pahimmassa tapauksessa voi vain ilmoittaa eroavansa hommasta, jossa ei alunperinkään tarvinnut tehdä mitään. Sen jälkeen voi mennä uuteen hommaan, jossa ei tarvitse tehdä mitään.

Olemme Koppiksen kanssa jälleen oppipoikia, niin taitavasti puolueet puljaavat, että kateeksi käy. Meidän on ehdottomasti perustettava turskabisneksen rinnalle toinen bisnes, jossa myydään aatetta. Bisnes toimii näennäisesti kuten turskabisnes, mutta turskan sijaan myymme aatetta. Aatetta ei tarvitse toimittaa, joten sen kannattavampaa tuotetta ei ole.

Aate voi olla mitä tahansa, mikä mukamas auttaa ratkaisemaan ihmisten ongelmia, kunhan ihmiset ensin itse tekevät asialle jotain. Eivätkä ne tee, laiskoja kun ovat. Eikä meidän tarvitse toimittaa.

Saimme aatteen.

24.09.2018

Kävimme opintomatkalla Maattoman itänaapurissa, Kaatiksessa. Heillä on vuosisatoja ollut tapana huijata ulkomaalaisilta rahat pois mitä mielikuvituksellisimmilla keinoilla. Yleisin ja eniten käytetty näytti selvästi olevan tekaistut syytteet, joiden varjolla voivat sitten tehdä mitä haluavat ja saavat kaiken näyttämään ainakin leikisti lailliselta.

Bonuksena tekevät toimillaan ulkomaalaisista kaikkien silmissä roistoja ja itsestään hyviksiä, vaikka todellisuudessa kaikki on toisin päin. Toisaalta tyhmiähän ne ulkomaalaiset ovat, jotka alun alkaen rahaa sinne Kaatikseen kiikutti, mutta ei se tyhmyys heistä roistoja tee.

Meidän mielestä idea on aivan loistava ja päätimme tehdä siitä vielä paremman.

Vaikka Kaatiksen valtio on konkurssin partaalla, on siellä iso kasa kansalaisia, jotka ovat keränneet kunnon omaisuuden niillä puliveivauksilla. Huvittavinta koko hommassa on, että ne puliveivaajatkaan eivät halua pitää keräämäänsä pääomaa Kaatiksessa, koska pelkäävät tulevansa puliveivatuksi. Siinä on meidän paikka puliveivata puliveivatut pääomat Maattomaan.

Kaatislaiset rakastavat ökyilyä, eivätkä osaa tehdä mitään puliveivaamatta. He huijaavat ja rikkovat lakeja aina. Siispä myymme heille maata ja annamme rakentaa sille maalle ihan mitä lystäävät, oli se sallittua tai ei. Sen verran rajoitamme rakentamista, että varmistamme rakennusten jälleenmyyntiarvon olevan mahdollisimman korkea.

Seuraavaksi istumme keinutuoliin katselemaan takkatulta, tupruttelemaan sikaria ja odottelemme rauhassa. Kun Kaatislaiset ovat saaneet rakennukset valmiiksi, laitamme Maattoman virkavallan tutkimaan mitä laittomuuksia ovat tehneet. Aina ovat tehneet ja paljon. Eivät osaa olla tekemättä.

Loppu on helppoa. Ratsaamme, syytämme ja tuomitsemme omaisuuden Maattoman valtiolle. Helmet pidämme Maattoman valtiolla ja loput myymme pois. Kaatiksen kassa valuu tasaiseen tahtiin Maattoman kassaan. Mukavinta hommassa on se, että kaikki on ihan oikeasti laillista, eikä mitään tarvitse tekaista.

Paras Kaatis on entinen Kaatis.

23.09.2018

Sunnuntaina meillä on ollut Koppiksen kanssa tapana tehdä pyhä lupaus, että aloitamme ankaran säästämisen. Ja olemme aloittaneetkin aina. Kunnes on tullut seuraava perjantai.

Tänään lupasimme toisillemme, ettemme koskaan, ikinä, milloinkaan säästä sentin suhaustakaan. Säästämistä ei nimittäin ole olemassakaan. Koko termi on jonkun pankkiirin keksimä. Pankkiiri on saanut hyvät naurut ja massit tolloilta.

Raha ei nimittäin säästy mitenkään. Se liikkuu aina. Jos säästät tilille latin, pankki lainaa muualta sitä vastaan yhdeksän latia ja lainaa ulos ne latit. Ottaa niistä korkoa ja lainaa nekin ulos. Ja antaa vähän omistajien bileisiin.

Jos säästät hilloa sukkaan, sekin lopulta häviää, homehtuu, palaa tai lopulta tuhlaat sen. Ja sen aikaa kun se oli sukassa, kituuttelit ihan turhaan.

Ehkä yksi puhtaimmista tollouden ilmentymistä oli aikoinaan Tolppamäen tollojen joukkohysteria pelastaa pankit konkurssilta. Ikään kuin raha olisi kadonnut tai sen kierto olisi pysähtynyt muutaman pankin konkurssiin. Yksi sana: paskat. Raha ei pysähdy. Ei edes syväjäädytetyn lahnan lahkeessa.

Vain tollot säästävät.

Tai pelastavat pankkeja.

Mylly pyörii ja turska rokkaa.

22.09.2018

Maattomassa on aikoinaan ollut puhetta kellonajoista. Se keskustelu päättyi lyhyeen, koska meillä ei ole kelloja, eikä aikaa. Ja vaikka olisi, sitä aikaa tulisi aina lisää. Ehtymätön luonnonvara.

Talvi on taas tulossa ja täällä puhutaan jälleen energian säästämisestä. Se on aiheena ihan yhtä typerä kuin aikakeskustelu. Energian määrä on suljetussa systeemissä, kuten maailmankaikkeudessa vakio, joten ei se mihinkään kulu. Vaihtaa vaan olomuotoaan.

Laadimme Toukan kanssa talviasetuksen. Asetus määrää kaikille sähkökäyttöiset peitonlämmittimet pakollisiksi. Huoneiston sisälämpö pitää olla vähintään 25, paitsi makuuhuoneen enintään 10, koska siellä on peitonlämmittimet. Autojen pitää kuluttaa vähintään 100kwh /100km ja jokaisen pitää ajaa vähintään 313km joka päivä. Kaikki valot pitää olla päällä ympäri vuorokauden, koko talven.

Loppuu säästölillitys ja voimme taas keskittyä turskakauppaan.

21.09.2018

Suolaa, suolaa, enemmän suolaa!

Saimme perinnöksi Maattoman itärajalta alueen, jonka maaperästä löytyi loputtomasti suolaa. Ekologisin tapa hyödyntää suola on tietenkin kierrättää se käytön jälkeen takaisin sinne mistä se on tullutkin, eli maaperään. Tuumasta toimeen.

Tiet ja kadut ovat se viimeinen askel ennen maaperää. Koska suola on nytkin maaperässä, lyhin ja samalla halvin tapa hyödyntää sitä on kuskata se suorinta reittiä teille ja kaduille, josta se saa vapaasti valua takaisin maaperään.

Pengoimme Kuukkelin syövereistä perustietoa suolasta. Tuo meidän suola saa veteen sekoitettuna sen litkun jäätymispisteen laskemaan aina kymmeneen pakkasasteeseen saakka ja se sitoo kosteuttakin aika hyvin. Suuri osa maattoman vuodesta on aikaa, jolloin maassa on lunta ja jäätä.  Myös teillä ja kaduilla. Loistava mahdollisuus.

Talvella tiet voi sulattaa suolalla ja kesällä sitä voi levittää ihan huvin vuoksi vaikka pölyä sitomaan. Kukaan ei kumpaakaan tietenkään halua, koska siitä tulee enemmän haittaa kuin hyötyä, mutta Tolppamäen tollot eivät sitä tajua, joten laitetaan Julle saunomaan, homma käyntiin ja kassa kilisemään.

Maattoman olematon valtio ja sen kunnat ostavat meiltä jatkossa vuosittain 120 000 tonnia, eli 120 miljoonaa kiloa suolaa, jonka ne levittävät pitkin maita ja mantuja kaikkien kiusaksi. Meidän turskabisnes saa suolavuoresta kunnon buustin, sellaisen pienen kolmenkymmenen miltsin kokoisen kassan kohotuksen.

Lisäksi myymme suolakuprun siivittämänä autoilijoille ruostesuojausta ja erilaisia hypersuperalustapesuja. Suolaa roiskitaan teille yli 30 kiloa jokaista Maattoman autoa kohden, joten se tekee aika ronskin ruskeaa jälkeä siellä auton rakenteissa ja osissa. Lisäksi se buustaa meidän autokauppaa, koska autot lahoaa käsiin ennen aikojaan, vaikka niitä kuinka suojaisi. Hauskin suolan tuottama oheisbisnes on viinakauppa. Meidän pulju myy vuosittain miljoonilla tuulilasin pesunestettä suolan roiskimille autolijoille.

Joku väittää, että suola pilaa ympäristön ja pohjavedet. Väite on tietenkin ihan höpölöpöä, se suolahan tulee maasta ja vain palautetaan sinne takaisin, eikä se siten voi mitään pilata.

Tulevaisuudessa tavoitteenamme on vaihtaa normisuola kaliumformiaattiin, joka on vain noin viisitoista kertaa kalliimpaa kuin suola – siis ostajalle. Sitä kuluu enemmän ja toimii aina -58 asteen pakkaseen asti, joten sitä voi syytää teille koko talven.

Kaiken kaikkiaan loistobisnes, ottaen huomioon, että kaikki on täysin turhaa, eikä hyödytä ketään.

Turskakin maistuu paremmalta suolattuna.

20.09.2018

Turskabisneksen kasvu uhkaa hidastua. Olemme Toukan kanssa huomanneet, että hälyttävän moni dirikka on yrittänyt ajatella omilla aivoillaan, joten meidän konsultointibisneksen horisontissa on havaittavissa tummia pilviä.

Meidän on aloitettava aivopesu. Ei mitään laimeaa toppatakkipoppoon tuottamaa markkinointia, vaan kunnon aivopesua teho-ohjelmalla.

Kävimme läpi meidän kohderyhmän, eli aivottomat tai laiskat dirikat ja piirsimme heidän tyypillisen päivän kulun. Heti heräämisen jälkeen he tuijottavat ulkoistettuja aivojaan sen verran pihalla kaikesta, että tehopesua ei kannata aloittaa. Sen sijaan tuuppaamme niihin kikottimiin hienovaraisia vihjeitä turskan eri käyttömuodoista. Siitä lisää tulevina päivinä, nyt keskitymme päivän ensimmäiseen ja ratkaisevaan hetkeen, joka sanelee koko kohderyhmän aivopesun suunnan.

Autoradio – aivopesun avain.

Se hetki aamusta, kun dirikat ovat ajavinaan autoa ja kuuntelevinaan radiota, mutta oikeasti keskittyvät räpläämään kikotintaan. Tässä on iskun paikka. Koska he kuitenkin ajavat autoa ja kuuntelevat radiota, on heidän aistit valppaina vastaanottamaan ulkoisia ärsykkeitä, dirikan itse sitä tajuamatta. Toisin sanoen mitä ikinä he radiosta kuulevat, jää kaikumaan heidän onttoon pääkoppaan, aktivoituakseen sopivalla hetkellä. Meidän tehtävä on pitää huoli, että päähän jää pyörimään turska, joka aktivoituu silloin kuin me haluamme.

Siksi ostimme radioaseman ja otimme aamuohjelman haltuun. Muina aikoina syöltäköön tuutista ihan mitä tahansa, meitä ei kiinnosta. Eikä kiinnosta meidän kohderyhmään kuuluvia dirikoitakaan.

Aamuohjelman konsepti on yksinkertainen. Hommataan studioon joku matalaääninen wannabehippi, jonka ääni kutkuttelee naispuolisten dirikoiden alitajuntaa. Kaveriksi riittävän yksinkertainen ja ronski, mutta samalla hennon feminiininen naisääni, jotta ääni jää pyörimään miesdirikoiden tyhjään pääkoppaan. Höysteeksi yksi tai useampi epämääräinen, mies- tai naispuolinen positiivisella tavalla keskusteluun osallistuva hörhö, jotta kaikkien kuulijoiden tiedostamaton ärsytyskynnys ylittyy.

Ohjelman aiheena voi olla ihan mitä tahansa. Kunhan se on sellaista, että satunnainen kanavalle eksyvä, potentiaalinen turskan ostaja jättää sen autonsa muistiin. Arkilätinät tai julkkishörhötykset toiminevat riittävän hyvin. Kuuntelijoita hankimme kuitenkin ihan muualta kuin kanavahyppelijöistä.

Millään muulla ei ole lopulta väliä, kuin sillä, että sana turska toistuu riittävän usein ja mahdollisimman positiivisessa valossa. Esimerkiksi negatiivisten uutisten yhteydessä turska-sanaa ei saa kajauttaa eetteriin. Mitä seksikkäämmin turskaa julistaa, sen parempi.

Pikkuhiljaa turska on pesiytynyt jokaisen kuulijan selkäytimeen ikuisiksi ajoiksi ja täysin heidän huomaamattaan. Myyntihetkellä meidän tarvitsee vain mainita sana turska ja jokaisen dirikan jalkovälissä alkaa kiva kihelmöinti, joka etenee selkärankaa pitkin kohti pääkoppaa, kunnes dirikan suusta pääsee tukahdutettu huudahdus – ostan!

Radio Turska – Toteutunut toiveunesi!

19.09.2018

Aamulla liikenteessä suhaillessa mietiskelin, että kumikiekkobisneksen on pakko olla kannattavaa. Tuumailin voisikohan turskakaupan tuottoja sijoittaa jonkun kumipuljun osuuksiin.

Maattoman puljuosuuskirppikseltä löytyy vain yksi kumibisneksestä suurimman osan nahkojaan tahkoava pulju: Kumilan Rundit. Tsekataan kannattaisiko meidän Koppiksen kanssa ostaa puljun osuuksia.

Ensimmäiseksi täytyy todeta, että kumibisnes on lähes yhtä helmi kuin sairausbisnes. Siinä vedätetään asiakkaita kuin päihtynyttä pässiä narussa. Koska autojen määrä kasvaa Maattomassa aika hitaasti, on kumipuljujen pitänyt keksiä muita keinoja tahkoa lisää nahkoja. Hyvin ovat onnistuneet.

Ovat ensinnäkin ottaneet mallia autokisoista. Mainoksissa ne autokisoista tutut, radalla patsastelevat misukat kysyvät hemmoilta kuinka leveät kumit herralle laitetaan ja mikä olikaan halkaisija. Aika selvää, että saavat  jokaisen jantterin haluamaan autoonsa markkinoiden leveimmät ja halkaisijaltaan suurimmat renkaat. Mitä isompi, sen enemmän kumia ja sen enemmän nahkoja kassaan Kumilan Rundille. Homman kruunaa se, että naispuolisetkin suharit ostavat mieluummin niitä isompia kumeja kuin lilliputteja.

Toiseksi, kulumisesta on tehty taidetta. Renkaiden kuluminen on laajoilla tutkimuksilla mitoitettu juuri sellaiseksi, että ostaja unohtaa kauanko rengas on kestänyt, mutta kuitenkin riittävän nopeaa, että uusia renkaita menisi tasaiseen tahtiin. Onneksi ihmisen muisti on riittävän lyhyt. Uuden renkaan urasyvyyskin on todella paljon pienempi kuin olisi mahdollista, ihan vaan sen vuoksi, ettei kukaan käyttäisi vahingossa liian kauan yhtä rengassarjaa. Urasyvyydellä on vieläpä todella helppo säädellä vaihtoväliä ja koko kumimarkkinaa, yhdessä muiden kumipuljujen kanssa.

Oikeasti kapeampi rengas olisi taloudellisempi, pitää paremmin märällä ja erityisesti talvella, eikä kukaan ruusperi tarvitse norsun ahteria leveämpiä ja halkaisijaltaan elämää suurempia läskirenkaita autossaan, Maattoman nopeimmillakaan teillä. Ne kulutuspinnatkin voisivat olla sitä luokkaa, että yhdet renkaat kestäisi koko auton eliniän.

Kestävämpien kumiseosten reseptit ovat kaikki puljut haudanneet kassakappiin tai polttaneet, ettei kukaan vahingossakaan toisi markkinoille renkaita, jotka kestäisi kauemmin. Ovat oppineet sähkölamppubisneksen historiasta, kuinka kaikkien kumipuljujen kannattaa tasaisesti lyhentää renkaiden käyttöikää sen sijaan, että pidentäisivät sitä. Aivan loistavasti ovat homman hoitaneet.

Ostimme Kumilan Rundin osuuksia kahmalokaupalla.

18.09.2018

Aamulla on kiva herätä kassan kilinään, kun meidän ammattiyhdistys hilloaa duunareilta purkinpohjat tyhjiksi. Vaikka kassa pullottaa ääriään myöten, olisi sinne hyvä saada vielä vähän lisää, jotta meidän tulevat mässäilyt olisi varmasti turvattu.

Olemme löytäneet neitseellisen nyhtökohteen, joka on nuppiluvultaan paljon suurempi kuin luulimme. Ainoa ongelma on siinä, että tuo kohderyhmä ei kuulu ammattiyhdistykseen.

Toisin kuin oletimme, Maattomassa on yli 1,6 miljoonaa työikäistä, jotka ovat sen verran fiksuja, etteivät ole suostuneet syytämään nahkojaan meidän loputtomaan mässäilyyn. Kun lasketaan mukaan ei työikäiset, jotka välillisesti hekin voisivat rahoittaa meidän mässäilyä veronahoistaan, nousee luku jo 3,5 miljoonaan. Aivan loistava kohderyhmä nyhdettäväksi!

Meidän Turskabisnekseen palkkaamamme juristi on helmi pykälävelhojen viidakossa. Juristin nimi on muuten Julle. Julle vääntää minkä tahansa pykälän juuri sellaiseksi kuin haluamme ja sen jälkeen meidän on helppo uittaa uudet pykälät Tolppamäen tolloille pohjoisen saunassa.

Nyt tarvitsemme vain pari pientä muutosta. Meidän ammattiyhdistyksellä pitää olla oikeus tehdä sopimuksia, jotka koskevat myös niitä, jotka eivät ole mukana sopimuksessa millään tavalla. Tuolla saamme ne 1,6 miljoonaa työikäistä, ammattiyhdistykseen kuulumatonta ruotuun ja lopulta makselemaan mutkan kautta meidän viuluja, ilman että ne tajuaa mitään. Kiva pikku lisä meidän kassaan.

Toisella muutoksella meidän jäsenmaksusta tehdään verovähennyskelpoinen. Eli pistetään Maattoman valtio maksamaan meidän jäsenmaksut. Sillä me saamme myös nuo laiskat eläkeläiset ja muut selkärangattomat maksamaan meidän kekkerit veronahoillaan.

Sopivasti muotoiltuna kukaan ei tajua, että emme me oikeasti ole pienen duunarin asialla, vaan ihan reippaasti haluamme vain mässätä muiden rahoilla.

Ammattiyhdistys pelastaa, jos ei nyt koko maailmaa, niin ainakin pitää meidät pullassa.

17.09.2018

Toinen loistava tapa saada meidän Sairaustalolle lisää asiakkaita on liikenne. Mietimme Koppiksen kanssa miten saisimme jalankulkijoita ja pyöräilijöitä telomaan enemmän itseään ja saapumaan Sairaustaloon korjattavaksi.

Onneksi meillä on mahdollisuus tuunailla Maattoman liikennesääntöjä tarkoituksiimme sopiviksi.

Joku tollo oli laittanut sinne sellaisen asian, kuin suojatie. Muutimme sen nimen välittömästi. Jatkossa se on vaaratie. Vaaratiellä oleva jalankulkija on autoilijoille vapaata riistaa. Voisi kuvitella, että kukaan ei astu varpaallaankaan vaaratielle muutoksen takia, mutta vielä mitä. Kaikki haluavat vaaratielle adrenaliinihuuruja hakemaan ja kilpaa autoja väistelemään.

Pyöräilijöille teimme niin monimutkaiset säännöt, ettei kukaan ymmärrä niitä edes lakimiehen avustuksella. Kun he eivät niitä tajua, ajelevat muina miehinä elvistellen vaaratielle ja ovat autoilijoille helppoja maaleja. Sokerina pohjalla, poistimme kaikki maininnat kypärästä, ettei kukaan vaan ymmärtäisi laittaa kypärää päähän. Pään vammat kun ovat Sairaustalolle niitä kaikkein tuottavimpia. Nopeutensa vuoksi pyöräilijöille tulee lisäksi pahempia vammoja kuin jalankulkijoille. Tosin jalankulkijoita on taas paljon enemmän. molempi parempi.

Mahtavaa, kun on taas saanut paljon hyvää aikaan ja Sairaustalon kassa kiittää.

16.09.2018

Sunnuntaina pitää syödä hyvin. Haggis on Maattomassa suurta herkkua. Sitä kokkaillessa tuli mieleen, että meidän ravintola pärjää loistavasti ja sinne lappaa lisää asiakkaita jatkuvasti. Annoimme sen hoitamisen hetkeksi Valtterille, sille Toukan nenässä asuvalle finnille. Yksinkertainen bisnes vaatii yksinkertaisen vetäjän.

Valtteri totesi, että ravintolabisnes on helppoa kuin heinänteko. Myydään asiakkaille sitä samaa ruokaa, mitä saavat muualtakin. Otetaan keulakuvaksi joku hipsterihörhö puolijulkkis. Sellainen joka ei ole liian suosittu, että suostuu hommaan ruokapalkalla, mutta kuitenkin niin tunnettu, että porukkaa kiinnostaa.

Revitään mukaan mikä tahansa halpiskokki, kunhan osaa sommitella ruoan hyvin ja näyttää kuulilta. Otetaan kokista kivoja, uusimman trendin mukaisia kuvia ja hehkutetaan kokkia maasta taivaisiin. Tehdään siitä stara.

Laitetaan ravintolan hinnat niin korkeaksi ja annokset niin pieniksi, että juuri ja juuri vältymme kuolemasta nauruun.

Loppu onkin kassan kilinää.

15.09.2018

Lauantaipäivän kävelyllä ei saa muuta kuin suihkun ja jalat kipeäksi. Koska ostimme koppiksen kanssa Sairaustalon osuuksia mukavan kasan, pitää meidän osaltamme huolehtia, että niillä riittää asiakkaita. Kenkätehtailulla kannamme oman pienen kortemme kekoon.

Meidän kenkätehdas, Monos, on jo pitkään tehnyt vain kenkiä, jotka aiheuttavat käyttäjilleen kaikenmaailman kipuja koipiin, ollen silti Maattoman suosituin kenkämerkki. Resepti on ihan yksinkertainen.

Teemme kenkiä, joissa kantapää on korkeammalla kuin päkiä. Onhan se nyt ihan selvää, että jos jalan asento ei ole luonnollinen, tulee ongelmia. Perustellaan se tietenkin sillä, että sinne kantapään alle mahtuu enemmän vaimennushöttöä tai että naisella se olisi jotenkin hienoa. Ja homma uppoaa kansaan kuin häkää.

Toinen simppeli homma on kengän etupää. Koska jalka on muodoltaan sellainen liikenteessä näkyvä kärkikolmio, eli levenee etupäätä kohti, tehdään kengistä pyramideja, eli niiden vastakohtia ja laitetaan ne kapenemaan kärkeä kohti. Silloin jalat pikkuhiljaa puristuvat uuteen muotoon, vähän kuin muotissa. Ongelmia siitäkin tulee aivan varmasti. Tämäkin on sairaan helppo perustella, kuka nyt räpylöiden näköisiä kenkiä haluaisi pitää.

Monos – ja Sairaustalon kassa kiittää.

14.09.2018

Maattomaan on syntynyt lukematon määrä puljuja. Luonnollisesti niille on syntynyt virtuaalinen kirpputori, mistä kuka vain voi ostaa käytettyjä osuuksia puljuista. Koska meillä on Toukan kanssa läjäpäin käyttämättöminä lojuvia nahkoja meidän konsulttifirmassa, ajattelimme ostaa niillä puljuosuuksia. Jos oikein innostumme, niin kokonaisia puljuja.

Ennen ostamista mietimme toki miksi jotain puljua ostaisimme. Ajattelimme kertoa ne mietinnät teillekin. Tietenkin vasta sen jälkeen, kun olemme ensin itse ostaneet riittävästi arvioitavan puljun osuuksia. Eihän kukaan täysjärkinen nimittäin kerro mitään ostoarvioita muille ennen kuin on itse ne hyödyntänyt, paitsi tietenkin ne turskantarjoajat, joita jossain toisissa maailmoissa kutsutaan analyytikoiksi. Ovat sen verran fiksumpia kuin asiakkaansa, että jättävät hyödyntämättä omia arvioitaan, koska tietävät ne turskaksi.

Nyt asiaan. Ensimmäisenä arvioimme torilta löytyvän Sairaustalon.

Tämä toimiala on meidän lemppari yksinkertaisessa neroudessaan. Sairaudet on ehtymätön luonnonvara. Niin kauan kuin on eläviä olentoja, on myös sairauksia. Jos ei niitä oikeita, niin ainakin luulosairauksia.

Jo pelkkä puljun nimi Sairaustalo kertoo sen omistajiensa neroudesta. He eivät edes yritä tehdä ihmisistä terveitä, vaan hoitavat vaan niitä sairauksia. Kun yksi sairaus saadaan hoidettua, kohta tilalle tupsahtaa toinen. Eivätkä kerro mitään sellaista asiakkaille, millä asiakkaat voisivat oikeasti välttää sairaudet. Jos joku sellaista kehtaa kertoa, lyttäävät ne julkisuudessa ilman tieteellistä faktaa olevaksi huuhaaksi. Ja hyvällä menestyksellä.

Toinen huomionarvoinen seikka on se, että oikeasti heidän paras kumppani on julkinen sairaudenhoito. Vaikka Maattoman julkiset sairauskeskukset ovat melko tyhjiä, on niiden laatu niin paskaa, että mikä tahansa niiden kanssa kilpaileva yksityisessä omistuksessa oleva pulju saa toimintansa näyttämään laadukkaalta minimikustannuksin. Niinpä Sairaustalolla on hyvä maine mitättömällä panostuksella ja ne voi lypsää nahkoja omistajille sitä mukaa kun juhlimiselta jotain jää.

Pahimmat riskit liittyvät noihin samoihin seikkoihin. Bisnes loppuu samantien, jos ihmiset rupeavat pitämään itsensä terveinä. Sitä ei kuitenkaan tule koskaan tapahtumaan, koska ihmiset ovat laiskoja ja terveenä pysyminen vaatii työtä ja on vielä melko tylsää. Tämä riski ei varmasti tule koskaan toteutumaan.

Jos julkinen sairaudenhoito yksityistettäisiin, seuraisi siitä se, että ihmiset ymmärtäisivät kuinka paska laatu yksityisellä sektorillakin on. Se taas johtaisi kustannustason nousuun, kun laatua pitäisi parantaa. Jäisi vähemmän rahaa juhlimiseen ja omistajille. Tämäkään riski ei tule todennäköisesti koskaan toteutumaan, koska Maattomassa kukaan Tolppamäen tollo ei tiedä asioista yhtään mitään, joten niiden päät on helppo kääntää pohjoisen saunassa muutaman illan juhlimisen jälkeen. Kansa tietää vielä vähemmän, joten heille voi vilauttaa kuinka kallista yksityinen sairausbisnes on, tietenkin niillä luvuilla, mitkä olisi laadun parantamisen jälkeen.

Tulevaisuudessa pahin uhka on ihmisten muuttuminen roboteiksi, mutta sekin hoidettaisiin vain sillä, että vaihdetaan laitteet samoiksi, mitä nykyään on autokorjaamoilla. Eikä ne robotit tarvitse laatua, kun eivät osaa valittaa.

Ähäkutti, ostimme jo, nyt on sinun vuoro.

13.09.2018

Maaton on iso maa. Etelässä on lumetonta ja pohjoisessa ikiroutaa. Pohjoinen ei kiinnosta ketään, muulloin kuin parina viikkona vuodessa, kun etelän ruuhkalahkeet viilettävät pohjoiseen rentoilemaan tai leikkimään supersankaria.

Kovakuntoisimmatkin supersuorittajat kuitenkin näyttävät nokkaansa ulkoilmassa vain muutaman kilometrin säteellä lämpimistä mökeistään. Se kun riittää mainiosti vakuuttamaan kaikki kaverit siitä kuka on kingi.

Koska ketään ei oikeasti kiinnosta mitä sen muutaman kilometrin päässä mökistä on tai mitä siellä tapahtuu, me voimme Koppiksen kanssa hyödyntää niitä maita ja mantuja meidän konsulttibisneksissä miten huvittaa.

Pitää vain keksiä miten saamme ne etelän ruuhkalahkeet kustantamaan meidän bisnekset, jotta poistamme sellaisen ikävän asian kuin riski.

Ensiksi meidän pitää laajentaa turskabisnestä kattamaan muutama muukin kalalaji. Ihan vaan siksi, että pohjoisen järvissä ei kasva turskaa, koska se elää vain suolaisissa vesissä.

Ensin tosin mietimme, että kippaisimme järviin suolaa ja sen jälkeen ronttaisimme sinne turskaa kasvamaan, mutta tarkemmat laskelmat osoittivat, että on kannattavampaa rontata sitä suolaa maanteille ja pyörittää maailman turhinta tiensuolausbisnestä (josta voin kertoa myöhemmin), joten päädyimme laajentamaan kalavalikoimaa.

Lohi ja taimen. Valitsimme saman tien kaksi. Samalla vaivalla saimme homman näyttämään ammattimaiselta. Kasvavat kuten turska, asuvat lätäköissä, molemmat ui, niillä on evät ja maistuvat hyvältä. Kansa suorastaan rakastaa mässytellä niillä. On pohjoisessa muitakin hyviä kalalajeja, mutta ruuhkalahkeet ei tunne niitä, emmekä viitsi opettaa heitä, saattaisivat vielä oppia ajattelemaan itse.

Uskottelemme ruuhkalahkeille, että pohjoisen kalat ovat kuolemassa sukupuuttoon. Todistamme sen viemällä muutaman silmäätekevän kalastamaan parille lätäkölle, josta pohjoisen jussit ovat normitapaan ryöstökalastaneet paukuilla ja verkoilla kaikki pikkusormea isommat kalat pois. Vetäessään vesiperää ne silmäätekevät ottavat asiakseen turvata pohjoisen kalakannan ja kääntävät kaikki Tolppamäen tollot kannattamaan massiivisia tukiaisia kalaistutuksille. Siis meidän konsulttifirmalle.

Aiemmin olemme jo hommanneet kaikkien mahdollisten kalavesien kalastusoikeudet meidän firmalle. Sen jälkeen me rahastamme tutkimalla mitkä kalalajit ovat kuolemassa. Tietenkin lohi ja taimen. Kerromme, että paras tapa hoitaa kalakantaa on istuttaa niitä jatkuvasti lisää, koska ruuhkalahkeet kalastavat niitä aivan liian paljon samalla kun kiikuttavat kahmalokaupalla valuuttaa pohjoiseen. Oikeasti alle prosentti kaloista päätyy ruuhkalahkeiden pöytiin. Paikallisten annamme kalastaa ilmaiseksi omaan tarpeeseen, jotta he pysyisivät tyytyväisinä, joten vajaa kymmenys syödään paikallisten toimesta. Loput n. 90% meidän firma myy etelään ruuhkalahkeille.

Loistobisnes etten sanoisi. Ensin ruuhkalahkeet rahoittavat meidän raaka-aineen, eli fisut. Sen jälkeen vielä maksavat ronskisti siitä, että saavat syödä ne.

Konsulttibisnes on kannattavaa ja monimuotoista, kalojen lisäksi siellä pohjoisessa on muutakin mielenkiintoista, joista voimme ehkä kertoa lisää tulevaisuudessa!

12.09.2018

Meidän konsulttifirman päätuote on turska. Kerroimme aiemmin miten saamme myytyä sen turskan kahteen kertaan. Bisnes on todella kannattavaa, mutta aina me haluamme myydä enemmän. Emme ole vielä keksineet miten sen yhden turskan voisi myydä kolmannenkin kerran, joten vaihtoehdoksi jää myydä kappalemäärältään enemmän tai nostaa hintaa.

Myyntimäärän nostaminen kuulostaa aivan liikaa työnteolta, joten keskitymme miettimään miten hintaa voisi nostaa tai saada asiakas ostamaan kolmannen kerran samalla vaivalla.

Aika monen meitä simppelimmänkin hemmon tutkimusten perusteella fysiologiset tarpeet ovat melko perushuttua ihmisille. Vaikuttaisi siis vahvasti siltä, että ensisijaisesti ihmiset haluavat ja pyrkivät pysymään hengissä. Siis terveinä.

Maattomassa kaikki ovat jo aika terveitä, onhan meillä terveyskeskusten sijaan sairauskeskuksia, jotka nekin ovat lähes tyhjiä. Silti kaikki kuolevat joskus. Siinä on meidän sauma tienata lisää. Voimme sittenkin myydä sen saman turskan kolmannen kerran.

Lisäämme turskatoimitukseen oheisen viestin:

Turska tappaa!

Kiitoksia tilauksestanne ja arvostuksestanne konsulttifirmaamme kohtaan. Toivottavasti nautitte kaikista niistä makuelämyksistä, joita juuri toimittamamme, markkinoiden tyhjänpäiväisin turska teille tarjoaa.

Koska arvostamme asiakkaitamme ja toivomme heidän ostavan turskansa jatkossakin meiltä, haluamme pitää teidät ajan tasalla kaikista turskan käyttöön vaikuttavista uusimmista tutkimuksista.

Juuri julkaistun tutkimuksen mukaan 100% ihmisistä, jotka ovat joskus syöneet turskaa, kuolevat. Näiden kiistattomien tulosten perusteella suosittelemme teille syömisen sijaan pelkkää turskan katselua ja sitäkin kohtuudella. Muutaman tunnin katselulla saatte varmasti tyydytettyä turskankatselutarpeenne.

Koska ymmärrämme, että katseltuanne turskaa, se on teille täysin tarpeeton, haluamme auttaa teitä ratkaisemaan säilytysongelman. Voitte vuorokauden kuluessa turskan saatuanne lähettää sen takaisin meille vain 9,99 nahalla. Lähetys- ja maksuohjeet löydätte tämän viestin kääntöpuolelta.

Kiitos ja pitkää ikää toivottaen,

Allekirjoitus.

Testeissä huomasimme, että 99,9% asiakkaista palauttaa turskan ja voimme myydä saman turskan vielä kolmannen kerran asiakkaan kustannuksella. Loput 0,1% kuolivat ennen kuin ehtivät tehdä palautuksen.

11.09.2018

Maattomaan on tunkua lähes yli äyräiden. Olemme tilanteessa, jossa meidän on perustettava Maattoman ensimmäinen kaupunki. Sen rakentaminen ja pyörittäminen maksaa nahkoja, paljon nahkoja. Eikä meillä ole mitään mielenkiintoa nahkoittaa sitä touhua Maattoman kassasta. Maksakoot kaupungin asukkaat itse. Ja sehän se meidän ongelma on, me olemme myös Koppiksen kanssa tuon kaupungin asukkaita. Emmekä me todellakaan aio maksaa nahan nahkaa kaupungin kassaan.

Kaupungin nahkoittamiseen pitää löytää malli, joka saa kaiken näyttämään paljon halvemmalta kuin se oikeasti on. Sen pitää myös antaa markkinointipoppoolle eväät mainostaa kaupunkia sellaisena, että kaikki haluaa sinne asumaan. Ja lopuksi sen pitää houkutella kärrylasteittain nahkoittajia, jotka haluavat syytää nahkoja kaupungin kassaan, nahkojen kuva silmissä kiiluen.

Ensimmäiseksi asetetaan verotukselle sopiva taso. Sellainen taso, että kaupunki on asukkaille aina halvimmasta päästä ja yrityksille kaikkein halvin, verrattuna tuleviin muihin kaupunkeihin. Sillä ei ole mitään väliä, että veronahat eivät tule riittämään menoihin, eivät edes lähelle. Tuolla saamme kaupungille loistavan maineen ja ne parhaimmat asukkaat.

Toiseksi perustamme kaupungille kunnon kasan firmoja, eli hienommin sanottuna konserneja. Jokainen niistä pistetään hoitamaan jotain kaupungin kontolle kuuluvaa hommaa, jota kaupunki ei halua maksaa. Eli kaikki kaupungin toiminnot. Voimme näyttää ulospäin, kuinka pienet kulut kaupungilla on. Ja kaikki uskoo.

Konserneille annetaan vain sen verran nahkoja, että saavat homman pyörimään. Kaiken lisänahkoituksen ne keräävät nahkoittajilta. Korko voi olla mitä tahansa, koska konsernin ainoa tavoite on jatkaa toiminnan nahkoittamista nahkoittajien avulla, saamatta nahan nahkaa kaupungin kassasta. Nahkoituksen vakuudeksi kaupunki antaa pääsääntöisesti maata, silloin kun kauniit sanat eivät riitä.

Vakuuksissa piileekin koko homman nerokkuus. Kaupungin kaavoitusmonopoli on ystävämme. Ne vakuudet hoidamme kaavoituksella sellaisiksi, että niillä on mahdollisimman paljon arvoa, mutta kuitenkin niin, ettei niille rakenneta mitään sinä aikana, kun ovat vakuutena. Niitä vastaan konsernit pumppaavat nahkoja nahkoittajilta niin kauan kuin mahdollista.

Lopulta tulee hetki, että nahkoittajat ilmoittavat, että vakuudet eivät enää riitä, lopettavat nahkoituksen ja rupeavat karhuamaan nahkojaan takaisin. Eipä hätää, annamme heille ne maat, jotka olivat vakuutena ja kuittaamme sillä koko homman. Kaikki ovat tyytyväisiä – hetken.

Heti kuittauksen jälkeen kaavoitamme maat vauhdilla joutomaaksi, jolle ei saa rakentaa yhtään mitään. Kun niiden arvo on romahtanut, pakkolunastamme ne takaisin kaupungille tulevan kasvun turvaaminen perusteena. Perustamme uuden konsernin konkurssiin menneen tilalle, hoitamaan samaa hommaa. Kaavoitamme lunastetut maat uudestaan, jotta niiden arvo on taas pilvissä ja aloitamme saman kierroksen alusta.

Kaupunkilaiset eivät koskaan joudu maksamaan yhtään mitään. Ne näennäiset veronahat voimme Koppiksen kanssa rällätä miten haluamme. Mukaan kekkereihin kutsumme ne fiksut kaupunkilaiset, jotka ymmärtävät mistä on kyse ja ovat hiljaa, eivätkä arvostele kaupungin johtoa, eli meitä. Eivät arvostele, koska tietävät, etteivät koskaan joudu maksumiehiksi. Ne tollot, jotka arvostelevat, eivät selvästikään tajua mistä on kyse. Mutta heitäkin tarvitaan maksamaan ne meidän bileet.

10.09.2018

Nyt kun olemme saaneet sopimusasiat kuosiin, meidän pitäisi enää valita kuka palkataan ensimmäisenä. Sen tiimoilta soittelimme jokuseen nupinmetsästyspuljuun. On ne kyllä totaalisen kujalla siitä miten noita rekryhommeleita puuhastelevat.

Ensiksi se koko projektin kesto. Jokainen niistä helppoheikkien vetämistä puljuista väittää, että sen yhden jantterin tai tantterin palkkaaminen kestäisi ainakin kaksi tai kolme kuukautta. Vähän sama, kuin palokunta sanoisi, että tullaan ehkä kuukauden päästä, jos se teidän tönö kytee vielä silloin.

Toiseksi se testisälä mitä tyrkyttävät. Ihanko oikeasti sitä kannattaa asiakkaalle sanoa, että me ei osata tätä meidän hommaa ja sen takia laitetaan jokainen tyyppi tekemään epämääräisiä testejä, jotka ei lopulta kerro yhtään mitään siitä kannattaako sitä tyyppiä palkata vai ei. Toisaalta ovat kyllä sen verran viisaita, että kokeilevat onko asiakas niin tollo, että menee koukkuun ja maksaa tuosta roskasta jotain. On niillä ainakin hauskaa ollut, kun ovat testejä viritelleet.

Kolmanneksi eivät ole vissiin koskaan kuulleet sanaa koeaika. Väittävät nimittäin, että jonkun palkkaaminen olisi iso riski. Toukan kanssa emme kumpikaan keksineet mitään palkkaamiseen liittyvää riskiä. Mehän voidaan monottaa se jantteri tai tantteri ensimmäisten kuukausien aikana pois koska lystätään, jos naama ei miellytä tai homma ei pelitä. Ja sittenkö meidän pitäisi ihan aikuisten oikeasti maksaa maltaita siitä, että joku nysvää sen palkkaamisen kanssa yhtä kauan kuin on tuo koeaika.

Tulimme siihen lopputulokseen, että noita käyrähakupuljuja käyttävät sellaiset dirikat, jotka ovat laiskoja tai hiukan tyhmiä. Sen lisäksi ne esittävät tärkeämpiä kuin ovat, niillä on mukamas niin kiire, etteivät itse ehdi, eikä kalenteristakaan oikein löydy aikaa haastatteluille. Oikeasti ne on niin tolloja, etteivät edes tiedä mihin hommaan ovat tyyppiä palkkaamassa tai minkälaista tyyppiä etsivät. Onneksi niitä on kuitenkin olemassa.

Päätimme Toukan kanssa laittaa tuollaisen palkkauspuljun perustamisen työlistalle. On se sen verran hauskaa bisnestä. Saa keksiä mitä tahansa järjetöntä ja aina löytyy joku joka haluaa siitä maksaa.

Palkkauksen hoidamme laittamalla pari mainosta ja päivämäärän, jolloin meitä saa tulla tapaamaan ilman mitään hakemuksia. Kätellään kaikki, siirretään sen perusteella ulos ja sisään jonoon. Ulos jonossa oleville sanotaan näkemiin ja sisään jonossa olevilta kysytään paljonko haluavat liksaa. Halvin tarjous pääsee duuniin, loput taalajärjestyksessä jonotuslistalle, josko halvin saa monoa koeaikana.